Viikko! VIIKKO! V-I-I-K-K-O!
Sitten näen Take Thatin, ekaa kertaa ikinä. En pysty oikein edes tajuamaan. Henki salpautuu. Sanat ei riitä.
Niin kuin eivät riitä myöskään kuvailemaan sitä, miten fiiliksissä oon Robbien blogipostauksista viime viikkojen ajalta! Herra Williams on kaiken huume-, alkoholi- ja muun törttöilyn jälkeen löytänyt elämäänsä uuden tien, jonkinlaisen sisäisen rauhan tai valon niin kuin itse sanoo, ja haluaa nyt liikuttavan vilpittömästi jakaa hyvää oloaan muiden kanssa. Vastailee faniensa - tai siis anteeksi, ystäviensä! - kommentteihin kesken kiertuetta yötä myöten, välillä kunnon saarnamiehen tyyliin muttei kuitenkaan millään tavalla ylhäältä päin. Lukihäiriöisen ihmisen caps lock -tykitystä on välillä vähän raskas lukea, mutta esimerkiksi tällaisten tekstinpätkien kohdalla ei haittaa yhtään:
Sitten näen Take Thatin, ekaa kertaa ikinä. En pysty oikein edes tajuamaan. Henki salpautuu. Sanat ei riitä.
Niin kuin eivät riitä myöskään kuvailemaan sitä, miten fiiliksissä oon Robbien blogipostauksista viime viikkojen ajalta! Herra Williams on kaiken huume-, alkoholi- ja muun törttöilyn jälkeen löytänyt elämäänsä uuden tien, jonkinlaisen sisäisen rauhan tai valon niin kuin itse sanoo, ja haluaa nyt liikuttavan vilpittömästi jakaa hyvää oloaan muiden kanssa. Vastailee faniensa - tai siis anteeksi, ystäviensä! - kommentteihin kesken kiertuetta yötä myöten, välillä kunnon saarnamiehen tyyliin muttei kuitenkaan millään tavalla ylhäältä päin. Lukihäiriöisen ihmisen caps lock -tykitystä on välillä vähän raskas lukea, mutta esimerkiksi tällaisten tekstinpätkien kohdalla ei haittaa yhtään:
Ainii mutta eihän se keikalla saarnaakaan, vaan laulaa. :) Jos tästä seuraavasta videosta ei tule kylmät väreet niin ei sitten mistään. Sanat menee (no tietysti) ulkoa etuperin ja takaperin, nyt vaan virittelemään äänijänteitä perjantaita varten. Vaikka Köpiksen Parken-stadionilla tuskin kuullaan ihan yhtä lujaa yhteislaulua kuin Knebworthin yli satatuhatpäisestä yleisöstä lähtee... huh! Miten surullista ajatella, että tuolloin Robbie oli liian sekaisin tajutakseen oikeasti, mikä valta sillä oli faneihinsa - ja miten paljon tuo Knebworthinkin järjettömän suuri yleisö häntä rakasti. Kyllä se vaan tuo mahtavan lisäfiiliksen mennä keikalle, kun tietää, mitä kaikkea nyt esimerkiksi Robbien päässä liikkuu illan aikana. :)
Robbie Williams: Angels (live @ Knebworth 2003)
1 sanoo jotain:
Todellakin ymmärrän fanituksesi! Minä matkustin 20-vuotiaana Berliiniin asti nähdäkseni suurimman idolini, joka ei sillä haavaa ollut tulossa Suomeen. Matkustin siis ihan yksin, tosin kielitaitoisena ja maailmalla asuneena, mutta silti se hieman hirvittää nyt 10 vuotta myöhemmin. Keikkapaikalla minulle tarjottiin heti kättelyssä huumeita... (En ottanut!)
Toisin sanoen oikein hyvää keikkaa! Varmasti tulee ikimuistoinen reissu.
Lähetä kommentti
Sano sää kans!