19. toukokuuta 2011

Tsuidaduida, osaatsä uida

Ai että mä tykkään mun aamuisista uimareissuista. Itse polskuttelun lisäksi nautin suunnattomasti maisemista, joiden kautta suuntaan Samppikseen: reittini kulkee läpi urkkapuiston, jossa on aikaisina kesäaamuina ihanan rauhallinen tunnelma. Ja se toukokuun vihreys, voi se vihreys!


Nappasin tänään muutaman satunnaisen kuvan matkan varrelta. Aamu oli harmaa ja tihkuinen - mutta uiminenhan on siitä hauskaa ulkoilmaurheilua, että altaassa sadekaan ei haittaa yhtään. :)

2 sanoo jotain:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä ei välttämättä liity asiaan, mutta sanon silti. On VALTAVAN hienoa, että sulla on niin hyvä ja läheinen suhde isääsi! Minusta on aina mukavaa lukea tekemisistänne. Oma isäni on kuollut ja joskus suren kovasti sitä, ettemme saaneet viettää yhdessä aikaa kun minusta tuli aikuinen. Kyllä se niin on, että jokainen päivä on lahja, siis jokainen sellainen päivä kun saamme läheisemme pitää täällä luonamme.

Duussi kirjoitti...

Nyymi - kiitos kommentista! Olen itsekin todella todella onnellinen siitä, että mulla on niin ihana suhde molempiin vanhempiini. Tiedän, että niin monella on toisin.

Ja tiedostan tuon ajan rajallisuuden ehkä liiankin hyvin: mulle iskee ihan päivittäin, usein kesken iloisen tilanteen, kauhea suru kun tajuan että tämä ei ole ikuista ja kenelle tahansa läheiselle voi sattua mitä tahansa vaikka huomenna. En oikein tiedä, pitäiskö tuosta yrittää opetella pois; että onko se enemmän kuluttavaa kuin mitä se auttaa nauttimaan kaikista hauskoista (ja vähemmänkin hauskoista) hetkistä joka päivä täysillä.

Lähetä kommentti

Sano sää kans!