19. helmikuuta 2011

...hei oikeesti

Mä tykkään kovin paljon siitä, miten nyt jo neljänä viikonloppuna peräkkäin tiskipöydältä on aamulla löytynyt pesua odottavien viinilasien armeija. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että täällä on ollut ystäviä.

Tykkään myös kahdesta itse leipomastani dajmsuklaamuffinssista ja kolmesta ystävän pikkuveljen leipoman taatelikakun palasesta, jotka jäivät yli eilisistä illanistujaisista. Tästä pienestä päänsärystä en tykkää ihan yhtä paljon... vaikka se toki onkin varsin kestettävissä oleva seuraus iloisesta viinilasien likastamisesta. :)

Kun heppu aamiaisvalmisteluja tehdessä täräytti Rammsteinit soimaan, oli pakko pyytää laittamaan möly pois (en erityisemmin tykkää Rammsteinista edes silloin kun päätä ei särje). Kaipasin sielulle rauhaa, kauniita sointuja, jotain lempeää... joten valitsin älppärilaatikon 11 Bruce Springsteen -levyn ja 16 Kissin joukosta levylautaselle Phil Collinsin ...But Seriouslyn. Täysin vapaaehtoisuuteen perustuva oma versioni Phil Collins -darrasta, höhöö!

Mä sanon nyt ihan vakavalla naamalla kaikkia rokkipolisismin perussääntöjä uhmaten yhen asian. Phil Collinsilla on tosi paljon tosi hyviä biisejä. Seriously.

3 sanoo jotain:

Oili / Ajatuksia Saksasta kirjoitti...

Ajattelin ilmoittautua: Oon lueskellut kuulumisiasi jo ainakin pari vuotta, mutten oo koskaan sanonut mitään. Kiva blogi! Jatka kirjoittamista niin jatkan lukemista :)

Phil Collins on kyllä musta myös turhaan parjattu. Etenkin sunnuntaisiin hetkiin sopii mainiosti kun tulee tarve jollekin rauhalliselle. Huomattavasti parempi kuin Rammstein (josta muuten tulee huomattavasti kamalampi kun saksa on sillä tasolla ettei sanoja vaan voi sivuuttaa).

T. kirjoitti...

No ihan oikeesti :) Vaikka oon aina muutenkin ollut rockpoliisien kauhistus, niin harvoille oon uskaltanut ääneen sanoa, että kun muut kersana kuunteli NKOTB:ia (joo, oon niin vanha) niin mä löysin kaverin isosiskon kautta Genesiksen ja Collinsin. Pitäiskin kaivella levyt esiin... :)

Duussi kirjoitti...

Oili - jee, kiva kun ilmoittauduit! Saa kirjoitella kommentteja useamminkin, jos tulee jotain sanottavaa :)

Itse en edes osaa saksaa, joten Rammsteinin sanat menee multa onnellisesti ohi (uskon tosiaan, että parempikin niin). En vaan saa siitä musasta mitään irti... toisin kuin Philistä ja Genesiksestä. Toimii hyvänä rauhoittajana, mutta panee kyllä välillä jalatkin pahasti vispaamaan! :)

T - voi oisinpa mäkin löytänyt nuo silloin pienenä NKOTB:n sijaan! Ties miten monelta poikabändisydänsurulta olisin teinivuosien varrella välttynyt. :D

No, onneksi sentään löysin myöhemmin. Genesiksellä nyt varsinkin on NIIN hyviä biisejä, omassa kärjessä esim. Hold on My Heart ja Mama. Aijai.

Lähetä kommentti

Sano sää kans!