Kesälomalla on hyvä olla, ei dedikset paina, ei rasitu polla

Hei terkkui täältä kesälomalta! Vielä muutaman päivän otan iisisti ennen kuin avaan tietokoneen työkansiot ja ryhdyn muistelemaan, miten niitä sanoja taas laitettiinkaan toistensa perään. Muutaman työsähköpostin olen kyllä erehtynyt kirjoittamaan lomallakin, tsaijai...

Pari viikkoa on hujahtanut hetkessä ohi - on ollut ihanan lomaisa loma! Kaikkee kesäteatterii ja mansikoi ja matkusteluu, ja huomenna olis yks Muse tuolla Helsingin Kaisaniemessä, oho. Tukholman-reissuista laittelen varmasti kuvakertomuksia tossa myöhemmin (joo ehkä tiedättekin jo nää meikäläisen kuuluisat aina ajallaan ilmestyvät matkaraportit... jonossa edelleen tammikuun New York ja toukokuun Luxemburg ja vaikka nyt toi muutaman viikon takainen juhannuskin) mutta jos tässä nyt näin tämmösenä elossa ollaan -ilmoituksena heittelisin sekalaisia kuvapalasia menneiden päivien kesämeiningeistä. :)

Äitin pihassa on ihana kukkaloisto! Joka saa aina haaveilemaan kunnon kamerasta... hakusessa edullinen ja helppotajuinen järkkäri. Joskohan viimeistään syyskuun synttäreiksi saisin sellaisen hankittua?

Ruisrockissa oli kiva piirrellä kalja-alueiden pöytiin - ne oli siis ihan päällystetty sellaisella puukuositarralla, johon huppelipäinen festariväki sai raapustaa hölmöyksiä. No pojathan raapusti. Joo Popeda... :D

Serkun rippijuhlissa oli pöytä täynnä herkkuja ja mummin kipsattu jalka täynnä puumerkkejä ja paranemistoivotuksia.

Eilen juhlittiin hepun ystävän häitä vähän vähemmän perinteisellä kaavalla: hääpari sanoi toisilleen tahdon maistraatissa jo muutama kuukausi sitten, polttarit rellestettiin pitkälti naimisiinmenon jälkeen ja vasta nyt oli varsinaisten hääkemujen vuoro pariskunnan omassa puutalopihassa. Hyvää ruokaa ja boolia, mölkkyä ja peilissii, kissojen rapsuttelua ja iloista istuskelua pimenevässä lämpimässä kesäillassa. Parast.

Sen verran rennon meiningin bileet, että ihan hävetti millaisen itkupotku-hiuskriisin onnistuin kehittämään päivällä, kun uusi ilmakiharrin ei loihtinutkaan päähäni kauniita kiehkuroita vaan semmosta littanaa lainetta, josta ei lopulta puolen tunnin kiroilun jälkeen ollut mihinkään muuhun kuin perinteisen pikkumyytötterön pohjaksi. Olis vaan kerrankin ollut kiva laittaa tukka juhliin jotenkin vähän eri lailla! Loppukin kiukku onneksi laantui, kun tajusin peiliin katsoessa saman minkä se saakelin kiharrin yritti aiemmin kertoa: pikkumyy on enemmän mua kuin kiharanuttura, ja hyvä niin. :)