28. kesäkuuta 2010

Cooking with Rufus

Tuli tossa viikonloppuna syötyä juhannuksen (kuvapläjäystä luvassa ehkä huomenissa) kunniaksi järjetön määrä ruokaa ja herkkuja, joten päätin aloittaa tässä huushollissa uuden viikon vähän kevyemmällä aterialla. Siispä laitoin Rufus Wainwrightin Release the Starsin soimaan ja taioin iltapäivällä pellillisen lihapullia (eli bultsuja) ynnä saavillisen kesäistä salaattia. Se keveys taisi kyllä kumoontua siinä, että pulleroisia on jäljellä kahdestakymmenestä enää kaksi...


Ruoka siis maistui hepullekin, musa sen sijaan ei.

Töistä kotiin palaava heppu: Mitä paskaa? Onks tää Muse?
Kodinhengetär Duussi: Eiku Rufus Wainwright.
Heppu: Mä kerron nyt että Rufus Wainwright on paskaa.

Pyh! sanon minä ja tanssahtelen vähän. Kuuntele vaikka tää yks biisi Spotifysta tai levyversio YouTubesta tai katso tästä alta semmonen missä lavalla on myös lempimieheni Gyllenhaalin Jaakko! On siinä vaan jotain erityistä kun tommoset ihanat pojat tekee vähän taidetta!

Rufus Wainwright feat. Jake Gyllenhaal: Between My Legs

2 sanoo jotain:

hanska kirjoitti...

toi on muuten mielenkiintoinen juttu että miten voi elää henkilön kanssa, jolla on kyseenalainen musiikkimaku. siis jos ei maut mene ihan yhteen kumppanin kanssa. hajoaako pää? useinkin? vaikka lopulta itse kuunteleekin aika vähän musiikkia kotona niin on se kuitenkin hirmu tärkeä osa elämää.... hmmmm...

Duussi kirjoitti...

Hanska - olet tärkeän äärellä. Meillä menee kyllä (onneks!) musamaut monilta osin yksiinkin, mutta sit on näitä kummankin omia suosikkeja joita toinen ei vaan ymmärrä. Mulla niitä inhokkeja taitaa kyllä olla vähemmän, lähinnä jostain Raised Fististä, Rammsteinista ja Laibachista en niin kauheesti innostu - mutta voin nyt sentään kuitenkin kuunnella.

Heppu taas ei voi sietää esim. just Musea, Mewiä, The Presetsiä, Röyksoppia, SMG:tä, Egotrippiä, Jason Mrazia sun muita sen tyyppisiä mitä nyt eniten itekseni kuuntelen... kaikkea siis mikä on sen mielestä tyhjänpäiväistä ja yksitoikkoista muniinpuhaltelua. :)

Itse asiassa on muuten käynyt niin, että heppu on näiden yhteisten vuosien aikana saanut mut innostumaan paljosta sellaisesta musasta, jota en ehkä muuten olis edes alkanut kuunnella. Viikate, Kiss ja Meat Loaf nyt esimerkiksi.

Tossa magneettitaululla odottaa yhteiset liput elokuiselle Leonard Cohenin keikalle. Ja ollaan ihan yhtä innoissaan esim. Bruce Springsteenistä ja Morrisseystä. Kaikki ei siis ole suinkaan menetetty. :)

Lähetä kommentti

Sano sää kans!