9. lokakuuta 2009

Just to get close to, just close enough to tell you that...

Tuossa äsken aamun Nyt-liitettä jugurtti suussa selatessa sain sellaisen tuplariemastuksen, että taitaa olla pakko poiketa levykaupassa heti tänään. Riemastus yksi: ihana Weeping Willows -mies Magnus Carlson on taas julkaissut soolomatskua! (Joo nolo, musakentän kuulumisista kärryillä pysyminen tarkoittaa meikälle nykyään lähinnä näitä satunnaisia perjantaiaamujen valaistumisia ja ihmisten Facebook-statuksissa tai blogimerkinnöissä hehkuttamista bändeistä/biiseistä inspiroitumista.) The Moon Ray -jazzkvintetin kanssa tehty levy on mitä ilmeisimmin, no, jotain jazzaavaa, mutta ainakin takuulla korvia hellivää. Otto Talviolta viisi tähteä = ei levy ainakaan täysi pettymys voi olla.

Ja riemastus kaksi, se varsinainen riemastus: tuolla levyllä on versio yhdestä maailman kauneimmista rakkauslauluista. Pakahd! :)

Paul Weller: You Do Something to Me

5 sanoo jotain:

Minttu kirjoitti...

Mä näin Magnus Carlsonin & Moon Ray Quintetin viime lauantaina livenä ja voi vitsit että oli nautinnollista meininkiä!! Levy on soinut siitä lähtien Spotifyssä lähes tauotta. Vaikka livenä bändi oli kyllä vielä vähän tiukempi... Enkä edes ole mikään jazz-hörhö! :D

Laureliin kirjoitti...

Aah, ihana murunen, kun jaoit tämän ihanuuden :) Tuo on pakko saada, ai mut mulla on Spotify, ei mut levy kans ;)

<3 Magnus

Se on ihan sama mitä se Magnus laulaa, kun se vaan on niin... ah, niin ihana! Hihii.

Laura kirjoitti...

Ai niin ja tämä vielä :)

Duussi kirjoitti...

Minttu - kävinkin katsomassa sun blogista tota livepätkää, ihanaa menoa! :) Magnus- ja hyvämusahörhöys varmaan riittää, ei tarvii olla jazz-hörhö tästä digatakseen ;)

Laura - mullakin on kyllä Spotify, mutta silti aattelin ostaa ihan seedeen.. aika harvoin nykyään tulee levyjä hankittua, mutta jos ei muun takia niin siksi, että niille muutamalle tosilempparille antaa mielellään tukensa tuotakin kautta (eli rahaa) vaikka ilmasikskin vois kuunnella. :)

Paitsi eilen en sittenkään vielä ehtinyt tuota hakea - töissä venähti niin pitkään, että piti valita juoksenko levykauppaan vai ruokakauppaan, ja ruokakauppa jostain syystä voitti :D

Ja ihanaa, uusi blogi, jes muru! Hyvältä kuulostaa aloitus, toivottavasti tuosta tulee sulle sellainen hyvää tekevä, mieltä piristävä ja selvittävä oma kirjoittelusoppi. Pus!

mamma kirjoitti...

Tuli ihan nuaruus mieleen; silloin tehtiin nimittäin noin hyvää musaa! Mr Wellerin äänikin on jotain Joe Cockerin ja Stevie Winwoodin väliltä, vaikka tietty " se on oma, ei kenenkään muun".

Lähetä kommentti

Sano sää kans!