Näin viime yönä unta, että olin Musen keikalla eturivissä. Etupeltipaikat eivät ole tähtäimessä Monsterin kanssa kahden kuukauden päästä, mutta olihan se nyt aika siistiä.. :)
Biisin fiilis sopii jotenkin erityisen hyvin tämän päivän tunnelmiin. Kuten Facebook-statukseeni kirjoitin: tuntee syksyn nahoissaan. Haikeus, vaikeus.
Aamuisin töihin kävellessä on jo viileää, syksyn tuntee ilmassa vaikka aurinkokin paistaisi. Myös aikataulut kertovat vuodenajan vaihtuneen: tällä viikolla käynnistyivät sekä tanssitunnit että musikaalitreenit, ja töitä on tehtävä päivät ja illat ja melkein yötkin. Viikonloppu on vielä jossain kaukana, silloin aion nukkua ja järjestellä kotona juttuja muuttoa ennakoiden (ja tehdä vähän lisää töitä). Tärkeintä kuitenkin olisi löytää kaiken keskellä edes hiukan yhteistä sohvallalöhöilyaikaa hepun kanssa, muuten käy niin että kuukauden päästä uuteen kotiin muuttaa kaksi äkäistä ärrimurria jotka ei muista mitä se toinen nimi siinä ovessa tekee.
Eikä sillä, ettenkö tykkäisi syksystä - tykkään! Kuten juteltiin ihanan Annen kanssa, kun viimein tavattiin naamatusten siiderin äärellä reilu viikko sitten, meidän syksyn lapsien on ehkä helpompi nähdä myös uuden vuodenajan kauneus sen pelkän kesänmenetysnyyhkimisen sijaan. :) Syksyhaikeus vain tuntuu olevan tällä kertaa tavallista voimakkaampi, kun on näitä melkoisen isoja muutoksia ilmassa, uusi koti ja säännöllisestä toimistopäivätyöstä luopuminen - soppari päättyykin sopivasti muuten tuohon Musen keikkaan, saattaa mennä vähän juhlimiseksi..! :)
Biisin fiilis sopii jotenkin erityisen hyvin tämän päivän tunnelmiin. Kuten Facebook-statukseeni kirjoitin: tuntee syksyn nahoissaan. Haikeus, vaikeus.
Aamuisin töihin kävellessä on jo viileää, syksyn tuntee ilmassa vaikka aurinkokin paistaisi. Myös aikataulut kertovat vuodenajan vaihtuneen: tällä viikolla käynnistyivät sekä tanssitunnit että musikaalitreenit, ja töitä on tehtävä päivät ja illat ja melkein yötkin. Viikonloppu on vielä jossain kaukana, silloin aion nukkua ja järjestellä kotona juttuja muuttoa ennakoiden (ja tehdä vähän lisää töitä). Tärkeintä kuitenkin olisi löytää kaiken keskellä edes hiukan yhteistä sohvallalöhöilyaikaa hepun kanssa, muuten käy niin että kuukauden päästä uuteen kotiin muuttaa kaksi äkäistä ärrimurria jotka ei muista mitä se toinen nimi siinä ovessa tekee.
Eikä sillä, ettenkö tykkäisi syksystä - tykkään! Kuten juteltiin ihanan Annen kanssa, kun viimein tavattiin naamatusten siiderin äärellä reilu viikko sitten, meidän syksyn lapsien on ehkä helpompi nähdä myös uuden vuodenajan kauneus sen pelkän kesänmenetysnyyhkimisen sijaan. :) Syksyhaikeus vain tuntuu olevan tällä kertaa tavallista voimakkaampi, kun on näitä melkoisen isoja muutoksia ilmassa, uusi koti ja säännöllisestä toimistopäivätyöstä luopuminen - soppari päättyykin sopivasti muuten tuohon Musen keikkaan, saattaa mennä vähän juhlimiseksi..! :)
1 sanoo jotain:
Oi, tästä postauksesta tuli jotenkin ihanan syksyinen olo! Eikä vähiten siksi, että ottaisin enemmän kuin mielelläni viileitä aamuja ja kevyttä sadetta ainaisen helteen tilalle. Syyskuu merkitsee minulle "kesä"loman alkua, Alppeja, laiskottelua ja ehkä jopa farkkujen vetämistä päälle ensimmäistä kertaa kesäkuun alun jälkeen. Olisipa jo syksy...!
Mukavaa viikonloppua, tsemppiä uusiin koitoksiin ja gros bisous! :)
Lähetä kommentti
Sano sää kans!