No photo available

Jos isi ei olisi lainannut mun kameraa Japaniin (josta saan tuliaisiksi tuommoset ihkut kesätossut!), olisin voinut ottaa viime päivinä kuvia ja kertoa..

• vanhasta nukkekodistani, jonka eksä kiikutti meille perjantai-iltana varastoa siivottuaan ja jonka seinällä on tauluna Neumannin kuva ja ikkunassa vaaleanpunaiset pitsiverhot
  
• lauantaina Roballa vastaan kävelleestä Joel Melasniemestä (iik)
• Monsterilassa lauantai-iltana nautituista taivaallisista cupcakeseista ja drinksuista ja hilpeästä Rock Band -musisoinnista
  
• samassa paikassa sunnuntaiaamuna paistetuista blueberry pancakeseista (meillä kotonahan syödään sunnuntaisinkin vaan ruisleipää, perkele!) ja niiden jälkeen Ursulassa suloisen ähkyn aiheuttaneista aamiaisjatkoista
  
• Kampin B&J-kipsan kulmalla nautitusta minttusuklaapallosta, joka oli yllättäen hiukan liian makea jopa tälle sokerihiirelle
  
• erään kuukauden ikäisen pojanvenkulan ja hepun välisestä spontaanista tuijotuskisasta
• kolmevuotiaiden nuorten miesten idolista, Salama McQueen -autosta, jonka mahtavuudesta (tai ylipäänsä olemassaolosta) tulin tietoiseksi vasta toissapäivänä
  
• Helsingin kauniista vanhoista taloista ja kaduista, joita en ole ennen kulkenut
  
• eilen postissa tulleista Muse-kenttälipuista, jotka on tositosi hienot
• eilen iltapalaksi laittamastani avokadosalaatista, josta tuli tositosi hyvää ja jota tekis mieli laittaa heti tänään uudestaan, mutta kyllästymisvaaran takia täytyy vähän odotella seuraavaa kertaa
  
• EDC-farkuista, jotka vedin aamulla jalkaani ja jotka innoittivat hepun antamaan vilpittömän onnellisen halauksen, kun mulla kerrankin oli jalassa muuta kuin pillifarkut tai leggingsit.

Oon muuten vähitellen tajunnut, mikä erityisesti saa vieraassa (suur)kaupungissa aikaan sen sellaisen jännän ulkopuolelta katsomisen tunteen. Se tulee lähinnä siitä, että ymmärrän kyllä vastaan kävelevien ihmisten asuvan kyseisessä kaupungissa, mutta en osaa sijoittaa heitä sinne asumaan ja elämään arkeaan, kun en tunne kaupunkia ja sen ulottuvuutta. Turussa hahmotan kaupunginosat ainakin noin suurinpiirtein, joten pystyn sijoittamaan vastaantulijoiden mahdolliset arjen reitit tietyn alueen sisälle. Vieraissa kaupungeissa joka kulman takaa tulee vastaan jotain tuntematonta, joten kaupunkilaisten elämää ei mitenkään osaa kuvitella.

Aika jännä. (En oo koskaan kattonu Pasilaa, mut jotenki noin siinä kuulemma sanotaan.)