Mepäs vietettiinkin tällä kertaa äitienpäivää jo lauantaina mamman luona illallisen merkeissä. Alkuruoaksi äiti oli laittanut järjettömän hyvää sienikeittoa, väliruoaksi ihanan kesäistä salaattia, pääruoaksi pehmoista parsapastaa ja jälkkäriksi lempparimarjapiirakkaa.
Laseissa kupli cava ja argentiinalainen valkkari. Vein lahjaksi kortin, violetin ja oranssin kallan (värikkäinä noita ei osaa ajatella hautajaiskukkina), kolme riviä lottoa :D ja isin kanssa perinteisen pienen lasin, joita äitillä on jo kaappi täynnä - likööribileitä odotellessa!
Kuunneltiin Santtu Karhua ja Messengersiä, luettiin ääneen Jarkko Laineen runoja ja sovittiin, että pidetään joku ilta isin luona diakuvien katsojaiset. Sitten isi leikki sorsaa.
(Kuvaa hiukan häivytetty.) Onnea vielä äitikulta - ja kiitos minusta! :) Lainaan Helsingin Sanomissa viime perjantaina äidilleen kirjoittanutta 4-vuotiasta Hertta Olkinuoraa Helsingistä:Tykkään sinusta niin paljon. Olet niin ihana että haluan nähdä sinut ikuisesti mutta en voi.
Tältä näytti kotimatkalla.Äitin kanssa jatkettiin juhlimista vielä varsinaisena äitienpäivänäkin eli eilen, kun äiti tuli konservatoriolle katsomaan tanssikoulun kisakenraalia, jossa kaikki ensi viikonlopun kisoihin lähtijät esittivät omat biisinsä ekaa kertaa ulkopuoliselle testiyleisölle meikit ja vaatteet kondiksessa. Äiti tykkäsi (no tietenkin) mutta itsellä oli jotenkin surkea olo
2 sanoo jotain:
Hehee, mä tunnen sun vanhemmat molemmat, mutta eri yhteyksistä! Pieni maailma... Tai Isäsi nyt tuntee Siskoni paremmin, mut mähän nyt tulen kaupan päälle aina.
No, totta kai tarkoittaa! Onnea esitykseen (vai saiko sitä toivottaakkaan?), jos ei, niin ei-onnea.
Lähetä kommentti
Sano sää kans!