Erehtymätön humanistin matikkapääni tiesi kertoa, että täytän tänään 27,5 vuotta. Tarkoittaa sitä, että olen tasan puolimatkassa 15 ja 40 ikävuoden välissä. Aika hupsu juttu. 15-kesäisyys, vaikka kaukana jo onkin, tuntuu silti jostain syystä paljon läheisemmältä ajatukselta kuin nelikymppisyys..!
Eilen vilahti uutisissa juttu jostain tutkimuksesta, jossa oli kyselty nuorten visioita omasta tulevaisuudestaan. Tulokset tiivistettiin jotakuinkin tähän suuntaan: nuoret toivovat olevansa 40-vuotiaina menestyneitä äitejä ja isejä, joilla on keskimääräistä parempi palkka ja laaja ystäväpiiri. Kas, samaahan se minäkin toivoisin! Vaikka en kyllä tiedä, millainen on "menestynyt äiti", ja palkaksikin mulle riittäisi sellainen ihan keskimääräinen.
Sitten koin siinä Huomenta Suomen uutisten äärellä geneerisen PMS-herkistymishetken, kun aloin miettiä, että mä tosiaan haluaisin olla 40-vuotiaana äiti. Toistaiseksi ei ole minkään valtakunnan kiirettä vauvojen suuntaan, mutta ehkäkenties jonain päivänä. En tiedä onko tää ihan hassua: yksi painavimmista plussista näissä kaukaisissa pohdinnoissani on se, että tuntuisi jotenkin ihanalta mahdollisuudelta saada muodostaa ja kokea toiseenkin suuntaan yhtä kiva äiti-isi-lapsi-suhde kuin meidän perheessä on. :)
Vaikken siis vauvakuumeilua harrastakaan, olen silti ihan täpinöissäni kun kaveripariskunta on huomenna tulossa kylään esittelemään kuukauden ikäistä poikaansa! :) Taatiaisten putkahtelutaajuus tuttavapiirissä tuntuu yllättäen kasvavan tässä kolmenkympin korvilla, ja toimiston väestäkin viidesosa(!) on joko parhaillaan äitiyslomalla, juuri palannut lomalta tai jäämässä sellaiselle. Pääsen siis sopivasti seurailemaan sivusta muiden lisääntymistä, ja se riittää toistaiseksi vallan mainiosti.
Ja jos takaraivosta alkaakin kuulua kailotusta jostain biologisista kelloista tai muista kiiretekijöistä, tiedän, millä ääni vaimenee: isolla lasillisella hyvää punaviiniä. ;)
Eilen vilahti uutisissa juttu jostain tutkimuksesta, jossa oli kyselty nuorten visioita omasta tulevaisuudestaan. Tulokset tiivistettiin jotakuinkin tähän suuntaan: nuoret toivovat olevansa 40-vuotiaina menestyneitä äitejä ja isejä, joilla on keskimääräistä parempi palkka ja laaja ystäväpiiri. Kas, samaahan se minäkin toivoisin! Vaikka en kyllä tiedä, millainen on "menestynyt äiti", ja palkaksikin mulle riittäisi sellainen ihan keskimääräinen.
Sitten koin siinä Huomenta Suomen uutisten äärellä geneerisen PMS-herkistymishetken, kun aloin miettiä, että mä tosiaan haluaisin olla 40-vuotiaana äiti. Toistaiseksi ei ole minkään valtakunnan kiirettä vauvojen suuntaan, mutta ehkäkenties jonain päivänä. En tiedä onko tää ihan hassua: yksi painavimmista plussista näissä kaukaisissa pohdinnoissani on se, että tuntuisi jotenkin ihanalta mahdollisuudelta saada muodostaa ja kokea toiseenkin suuntaan yhtä kiva äiti-isi-lapsi-suhde kuin meidän perheessä on. :)
Vaikken siis vauvakuumeilua harrastakaan, olen silti ihan täpinöissäni kun kaveripariskunta on huomenna tulossa kylään esittelemään kuukauden ikäistä poikaansa! :) Taatiaisten putkahtelutaajuus tuttavapiirissä tuntuu yllättäen kasvavan tässä kolmenkympin korvilla, ja toimiston väestäkin viidesosa(!) on joko parhaillaan äitiyslomalla, juuri palannut lomalta tai jäämässä sellaiselle. Pääsen siis sopivasti seurailemaan sivusta muiden lisääntymistä, ja se riittää toistaiseksi vallan mainiosti.
Ja jos takaraivosta alkaakin kuulua kailotusta jostain biologisista kelloista tai muista kiiretekijöistä, tiedän, millä ääni vaimenee: isolla lasillisella hyvää punaviiniä. ;)
2 sanoo jotain:
...Tai lasillisella halpaa valkkaria sotkettuna spraitilla. 15vee.
No sekin kelpaa kyllä!
Anonyymihän kuulostaa aivan hepulta.
Lähetä kommentti
Sano sää kans!