20. marraskuuta 2008

Let me see you work it

No kyllä, ja vielä mieluummin villasukilla! :) En tahtoisi sellaisessa toimistossa töissä ollakaan, ettei saisi hiihdellä tennareissa tai villasukissa. (Tai miksei koroissakin, jos niin haluaa. Yleensä en halua.)

Erityisen tarpeeseen villasukat tulevat tällaisena päivänä, kun kaupunkiin on yöllä satanut ensilumiloska, eikä vanhojen talvikengänräyskien nahkapinta enää jaksa aamun työmatkalla taistella märkää vastaan vaan päästää sukatkin nauttimaan talven tulosta. Kengät pois, lämpimät villasukat tilalle ja teekupin kanssa sorvin ääreen.

Vaikka turha kuvitella, että duunimeininki noin muuten olisi mitenkään erityisen rento. Kato rojektia pukkaa! Tulin taloon viime vuoden elokuussa avuksi juuri alkaneeseen isoon autoprojektiin, jonka vetovastuu siirtyi kuukausi sitten mulle. Nyt marraskuussa on saatu startattua myös toinen isommista omista projekteistani, aiheena konetekniikka (en viitsi täällä paljastella tuotenimiä, mutta kaikki varmasti tuntevat sekä nuo kyseiset autot että rakennuskoneet). Näiden päähommieni lisäksi olen toki mukana myös läjässä pienempiä projekteja (mm. tietokoneita, kampaamotuotteita ja vähän lisää autoja).

Vähemmänkin allekirjoittanutta tunteva voi hoksata, ettei näistä aloista osu meikäläisen kiinnostuksen kohteisiin varsinaisesti kuin yksi. :D No, kääntäjän on toki oltava valmis perehtymään aiheeseen kuin aiheeseen, muuten on väärällä alalla. Veri kuitenkin vetää taas tekstittämään, ja ne hommat jatkuvatkin päivätyön ohessa taas tammikuussa.

Jossain vaiheessa ehdin jo päättää, että sinnittelen täällä toimistolla tekniikan ihmeellisessä maailmassa korkeintaan ensi kesään ja jään sitten kotiin freelanceriksi hauskempien hommien pariin. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että jatkan päätyönäni tätä kehnohkosti palkattua, lähes joka päivä ylitöiksi venähtävää toimistopuurtamista ihan tasan niin pitkään kuin saan täällä olla. Nimittäin silloin, kun joulutontun sijaan ikkunan takaa kurkistaakin lamapeikko, saa olla vain tyytyväinen, että ylipäätään on työpaikka.

PS. Isi oli sitä mieltä, etten saa tuolla kelillä odottaa uusien talvikenkien ostoa ensi viikon palkkapäivään asti - treffit iltapäivällä Stockalla! :)

4 sanoo jotain:

Ilona kirjoitti...

Kyllä tällä meidän yhteisellä tekstitystyönantajalla ainakin on töitä ihan niin paljon kuin vain ehtii tehdä. Palkka tuskin on parempi, mutta ainakin saa itse valita, tekeekö ylitöitä vai ei :)
Jos "oikea työ" ei siis tuon enempää innosta, kehottaisin ehdottomasti jäämään friikuksi.
Mukavaa viikonloppua!

.Nekku. kirjoitti...

Meidän äiskä oli kans kuukausi sitten sitä mieltä, että saa rikkinäisissä skeittikengissä (!!) tallustelu riittää. Ihan hyvä, sillä niistä tuli jo vesi läpi pohjasta. No, nyt mulla on ensimmäiset aikuistalvikengät, ne on nahkaa. Aluksi oli vähän liian fiini olo, mutta kyllä niihin on jo tottunut. :)

Anonyymi kirjoitti...

oon juurikin töissä pelkät punaiset villasukat jalassa! (ja naapurikollegan työpöydälle oli ilmestynyt piparkakku-eiffel)

eip mulla muuta. pus!

Duussi kirjoitti...

Ilona - sehän tässä on ollut pähkäilyn alla, että pelkkiä tekstityksiä tekemällä tienaisin todennäköisesti enemmän kuin toimiston kuukausipalkkani on. Tekstitystöitä kenties riittäisi mullekin kokopäivätyön verran, mutta joku järki (tai ylivarovaisuus?) silti käskee jäämään toimistolle vielä ainakin ensi kesän yli. Ja myönnetään, että neljän viikon palkallinen kesäloma on tietty sekin ihan hyvä houkutin. :)

Nekku - nahkakengät on kyllä aina hyvä ostos, pitää vaan (allekirjoittaneenkin) muistaa hoidella niitä tarpeeksi usein. :) Mielelläni mäkin kulkisin tennareissa läpi vuoden, mutta pakkasella/loskalla/jäällä ne nyt ei vaan ole se paras valinta - mustat nahkaiset perus-camelit on simppeliydessään aika hyvät tennarinkorvaajat. :)

Veera - jei punaisille villasukille ja vau piparkakkueiffelille!

Lähetä kommentti

Sano sää kans!