Tans & jump

No tätä tää sitte on. Tanssikoulu on viikon syyslomalla, ja mulla olisi kerrankin aikaa kuluttaa liikkumisenergiaani kuntosalilla ja jumpissa - niin olin sitten eilen Motivuksella afrossa ja tänään fiestassa. Että sieltä jumppa-aikataulusta pitää sit kuitenkin valita ne tanssillisimmat tunnit.

Tosin eipä noita tunteja voi verrata normaaliin tanssitreeniin... jumppatansseissa on aivan eri meininki, ja hyvä niin. Oon todella huomannut, miten hyvää tämä pieni loma tavallisista tunneista tekee. Ihanaa saada kerrankin heilua hiki päässä rennosti koko kropan laajuudelta, ilman että tarttee koko ajan ajatella ylösvetoa tai aukikiertoa tai ponnistusvoimaa tai käsien kannatusta tai ylipäätään yhtään mitään! Vaikka sitä kivempaahan se on taas palata maanantaina tanssikoululle ajattelemaan taas just noita yllämainittuja. :)

Vähän aiheeseen liittyen... tuli tuossa taannoin vastaan pari kuvaa, jotka saivat toteamaan, että kyl vaan liike paremmalt näyttää jos ihminen on joskus vähän kokeillu jotain tanssimisen tapaista. Vai mitä sanotte:

Hullareiden mainoksen malli on ihan tuttu kasvo, mutta enpä muista ennen nähneeni häntä esittelemässä vaatteita näin lennokkaasti. Mimmin on pakko olla entinen tanssija tai voimistelija - itse en nimittäin edes pääse tuohon asentoon! Näin niitä jumppavaatteita pitäisi aina mainostaa.

Sitten taas erään naistenlehden taannoinen Treenaa tanssijan vartalo -juttu oli kuvien osalta aika pohjanoteeraus. Ei sit maistunu ottaa malliksi jotakuta, joka näyttää edes etäisesti ryhdikkäältä ja osaa pitää esimerkiksi hartiat pois korvista ja polven suorana. Vaikka jotakuta... hetkinen... tanssijaa? Okei, jos mallina olisi tanssija, monikaan kotikokeilija ei ehkä saisi asentojaan näyttämään ihan samalta kuin kuvissa. Mutta eikö esimerkin voisi silti näyttää oikein - niinhän se tanssitunnillakin menee, opettaja näyttää mallia ja sit yritetään räpeltää perässä. Jos jo opettaja tekee väärin, siinähän lähtee koko homma menemään alusta asti metsään.

Ärrin murrin. :D En ite tekis varmaan yhtään paremmin kuin tuo malli tuossa, mutta hermostuttaa kun sentään tiedän, miltä noiden liikkeiden pitäis näyttää.

Päivä on upea, teen piruetin se on totta

Päiväohjelmassa tänään: harmailua sadepilvien alla. Sunnuntaina sen sijaan paistoi aurinko, ja mulla oli ympärillä rakkaimpia ihmisiäni. Sellaisia, joiden kanssa voi olla ihan oma itsensä, eikä tarvitse hakea hyväksyntää. Se vasta oli hyvä päivä.

Meillä oli viikonloppuna Helsingistä yökylässä Anna ystävämme. Koska mun vanhemmat eivät olleet nähneet kesällä rouviintunutta Annaa pitkiin aikoihin, järkkäsin koko porukalle treffit sunnuntaiaamuksi Kirjakahvilaan brunssille. Hepulle muistin kertoa vasta eteisessä lähtiessä, että kyseessä oli vegaanibrunssi... ilme oli näkemisen arvoinen. Ei pekonia krapulaiselle. Meat Loaf -paita oli valittu päälle jo ennen tätä kauhistuttavaa tietoa, mutta näytti kieltämättä siellä humanistihippien seassa pihviä rakastavan miehen tietoiselta kannanotolta. :D

Kirjakahvila on kyllä kiva. Pieni, sympaattinen, vapaaehtoisvoimin pyörivä hienossa Brinkkalan pihassa (tuo on se parveke jolta julistetaan joulurauha) hienona vuonna 1981 perustettu kahvila, jossa olen kuvatodisteiden mukaan jo pienenä Duussina istunut naama sokerissa syömässä munkkeja.

Brunssin jälkeen käytiin Joellassa ihailemassa Kuutti Lavosen grafiikkaa. Olisin melkein halunnut ostaa yhden vedoksen, mutta kun ei meillä oo seinillä tilaa... rahaahan toki olis ollut (not). Taide-elämyksen jälkeen käytiin lounaalla, ja illalla hikoilin vielä tanssitreeneissä ja joogatunnilla. Ommmm.

Hyvä olo koko päivän. Aurinko, ystävyys ja oma perhe, ihmeellisen ihania pieniä suuria asioita.

Illistely päivässä pitää aikuisuuden loitolla! :)

Keila

Oltiin lauantaina keilaamassa, tässä paras kuva jonka sain napattua siinä pallojen heittelyn ohessa.

Jjjust. :D Enkä muuten ollut keilailussa kovin paljon parempi kuin valokuvaamisessa, heitin (tietysti vain akrobatiatreenien jälkeisten selkävaivojen takia) aika monta kertaa suoraan ränniin - mutta sentään yhden kaadonkin!

Vähän semmosta suorittamisen, lannistumisen ja itseruoskinnan ikävää makua muutenkin tänään ilmassa. Taitaa olla maanantai. Eilen tosin oli aivan ihana sunnuntai, mutta kerron siitä myöhemmin koska nyt ei oo semmonen ihana fiilis. :D

Tanssikoulun syyslomaviikko tuli tähän kohtaan kyllä aika sopivasti. Iltaisin ei ole pakko lähteä yhtään mihinkään, saa vain istua sohvalla hepun kans ja katsoa leffoja. Sadesäitäkin sopivasti luvattu. Kovasti myös odotan perjantain teatteri-iltaa (vihdoin se kehuttu ja kohuttu Anna Karenina!) ja sunnuntain Dance-liveä - vaikka Katri ikävä kyllä putosikin eilen, joten en pääse näkemään elävänä sen uskomattoman täydellisesti muodostuneita jalkoja. Paitsi tietysti jos se on katsomossa. :)

They said we'd never dance again

Okei nyt voi sanoa että oon FIILIKSISSÄ! En niinkään siitä, että meillä on tänään akrobatiatunti ja taitan niskani ihan salettiin (mähän en osaa edes kärrynpyörää kunnolla), vaan siitä, että...

Take That on taas viisihenkinen.

Sydänsydänsydän.

Take That nyt kuitenkin on se mun ykköslempibändi ikinä. Enkä ees häpeä myöntää tätä. :) Olen ollut enemmän kuin innoissani poikien (hepun mielestä jostain syystä ei muka voi sanoa pojiksi nelikymppisiä miehiä joilla alkaa olla hiuksissa harmaata) neljähenkisestä comebackista, enkä ole oikeastaan edes osannut kaivata Robbieta riveihin. Kaksi uutta levyä poikinut uusi tuleminen nelikkona on toiminut paremmin kuin hyvin, kattokaa vaikka ite - miten siistiltä muuten näyttää kun kaikki nostaa kädet ilmaan kohdassa 2.52!

Take That: Greatest Day

Tällä viikolla kuitenkin julkaistiin uusi video, jossa vanha tuttu viisikko on jälleen koossa. Ja kyllä, tässä vaan on sitä jotain. Video on hieno, ja biisikin suoraan sanottuna helkkarin hyvä - etenkin B-osan (vai onks se bridge?) melodia- ja sointukulku iskee suoraan jonnekin meikäläisen musikaalisuoneen.

Uusi levy ilmestyy marraskuun lopulla, ei auta kuin toivoa että seuraava kiertue ulottuisi Suomeen tai edes Ruotsiin asti! Jos joskus näen Take Thatin livenä, sit voin kupsahtaa onnellisena. :)

Take That: The Flood

Perjantain pinkit

Ei ole varmaan (toivottavasti) mennyt keneltäkään ohi, että tänään vietetään Syöpäsäätiön Roosa nauha -päivää. Kampanjallahan tuetaan rintasyöpätutkimusta ja pyritään edistämään tietoisuutta sairaudesta; päivän kunniaksi mm. kannustetaan kansaa pukeutumaan pinkkiin. Itse olen viettänyt koko perjantain yöpaidassa, kun en ole käynyt muualla kuin Cittarissa... jonne laitoin sentään yöpaidan alaosaksi farkut. Olin tänään vain kahden Cheap Monday -lahkeen päässä lähiötantasta, tuulihousutkin olis nimittäin olleet ihan houkutteleva vaihtoehto. :D

En siis tullut pukeutuneeksi pinkkiin, mutta päivän teeman mukaisesti ostin kaupasta roosanauhalambia, join vaaleanpunaista teetä ja suihkuttelin ihanaa uutta vaaleanpunaista hajuvettäni.

Päivän teema on tänä syksynä varsin läheinen itsellenikin. Vaateleikkejä tärkeämmäksi onkin osoittautunut ihan se, että ilmaisee tukensa rakkaalle sairastuneelle. On läsnä, halaa silloin kun nähdään, lähettää vaikka Facebookissa seinälle sydämen jos ei muuta osaa sanoa juuri sillä hetkellä. Ja pitää kaikki sormet ja varpaat ristissä, että kaikki kääntyisi pian hyväksi - odottaminen ja epätietoisuus on sairastaessakin pahinta.

Tanssii Fabion kanssa

Oijoijoi... joskus työnteko vaan maistuu vähän vielä tavallistakin paremmin. Ainakin tällaisina päivinä, kun käännettävässä ohjelmassa on mukana vakiokomistusten lisäksi muitakin komei miehii!

Olen tässä tämän aamupäivän toljotellut ruudulta yhtä charmanttia italiaanoa ja miettinyt, mistä ihmeestä se on niin tutun näköinen... pienellä googletuksellahan tuo selvisi: olen toljotellut samaa miestä telkkarista syksyllä 2005 Napolissa! Seurasin siellä aupairina ollessani paikallista Ballando con le stelle -kisaa, jossa oli mukana yks komee Fabio. Ei oo näköjään miesmaku viidessä vuodessa muuttunut mihinkään (tässä kohtaa lienee paras lähettää myös hepulle vähän pusuja).

Hyvät naiset ja herrat (katsoin muuten eilen YLE Areenasta sen homokeskusteluillan, voi perkele sentään, onneks en ole ikinä kuulunutkaan kirkkoon) ("Miksi homot eivät saa rakastaa..." "Koska Raamattu!" "Miksi ette ymmärrä, että homot..." "Koska Raamattu!!"), saanko esitellä: Fabio Fulco! Tässä ensin ihan sivistyneesti paita päällä...

...ja sitten miten toi paita on vähän tolleen auennu hupsista.

Aurinko paistaa ja räntää sattaa

...taitaa tulla syksy.

Joo kyllä se nyt on virallisesti täällä. Onneks ostin tänään uuden pullon glögiä.

Jos sä tahdot niin

Nyt hiukan lauantaisia häätunnelmia kuvien muodossa! Mulla oli kunnia saada napsutella hääparin järkkäriä (häissä oli toki ja onneksi paikalla myös sellainen Ihan Oikea Valokuvaaja), ja olikin kyllä kivaa päästä kääntelemään sitä putkea - sehän on siis parasta järkkäreissä. :D

Aviopari sai papin aamenen Martin kirkossa, ja kirkollisen osion jälkeen herkuteltiin ja herkisteltiin ja pantiin jalalla koreasti Kaarinassa, nimeään huomattavasti kauniimman Ala-Lemun kartanon vanhassa tallirakennuksessa. Jorailua tahditti kerrassaan mainio tanssipumppu Wanhat pojat (jonka jäsenet eivät suinkaan ole vanhoja vaan kaikki semmosia suunnilleen 15-vuotiaita), ja herkkä tulkinta otsikon häätanssikappaleesta sai meikäläisen niin kyyneliin, että kuvastakin tuli vähän tavallista heilahtaneempi. :D

Kiva oli kuvailla kunnon kameralla - tässäpä fiiliksiä rakkaudentäyteisen päivän varrelta!