Helsingin herkut

Helsinki on kiva kun tääl on kaikkii herkkui! :) Jos ette usko, annan esimerkkejä:

Eilisen konsertin jälkeen istahdettiin Lauran kanssa tunnelmoimaan kuulemaamme hotellin ravintolaan. Oli ihana viettää nykyään niin harvinaista yhteistä kahdenkeskistä iltaa rakkaan ystävän kanssa skumpan äärellä (Cityshoppari-kortilla pullo cavaa 10 eurolla, kyllä kiitos!). Taannuttiin yhtäkkiä ihan teinityttöfanimeininkeihin, kun illan artistit istuivat Rajattoman laulajien kanssa naapuripöytään... Ei kehdattu mennä kiittämään, kun suusta olis tullut ulos siinä acappella- ja skumppahiprakassa korkeintaan hihihi ja kihihi. No kun se yks oli niin komeeki! Hihihi! (Odotamme kauhulla heinäkuun Take That -reissua. Voi luoja mitä siitä tulee.)

Niin ja se konsertti... todellinen herkku sekin! Ei voinut kuin istua (ja välillä hytkyä) ja hurrata penkissä ihan ällikällä lyötynä. The Real Group on käsittämättömän hyvä. Siis ihan naurettavan järjettömän hyvä. Vielä parempi livenä kuin uskalsin edes toivoa. Huikeita laulaja-akrobaatteja - ja miten upean monipuoliset äänet jokaisella! Konsertti kesti väliaikoineen kaksi tuntia, mutta olishan noita kuunnellut vaikka läpi yön. Jazzia, poppihittejä, countrya ja kaikkea siltä väliltä. Naurunpyrskähdyksiä, kylmiä väreitä, silmäkulmiin nousevia kyyneleitä (Nature Boy!). Niin luontevaa, rentoa ja välitöntä esiintymistä että ainakin me viidennessä rivissä päästiin nauttimaan lähietäisyydeltä aivan täysillä. Tack! Tai niin kuin bändi itse sanoi - jättekiitos! :)

The Real Group: Pass the Jazz (live)

Tänään onkin sitten täysi työpäivä täällä Merihaan sivukonttorissa. Kävin äsken hakemassa vähän lounaseväitä Hakaniemen hallista - piti päästä maistamaan sitä kehuttua siikaleipää! Että olikin hyvää. Jälkkäriksi hotkaisin palasen parasta brownieta ehkä ikinä (ja olen muuten syönyt elämäni aikana aika paljon brownieta, joten tää oli iso kehu). Kauppahalleissa on aina niin mainio tunnelma! Kaiken päälle sain mielenkiintoisen opastuskierroksen ranskaksi, kun kiertelin hallia turistiryhmän hännillä. Opiskelkaa lapset kieliä, siitä on hyötyä :D

Tarkempaa esittelyä saa jäädä odottelemaan vielä yksi herkku (tai oikeastaan tupla-sellainen), joka lymyilee Zion paperikassissa... Nyt noi loskat pois ja kadut puhtaiksi hiekasta ja vähän äkkiä! ;)

Oo-o, olen eilien, täysin ulkopuolinen

No kato moro mää olen täsä Helsinkin Merihakas ny!

Hyppään kohta johonkin sellaiseen jännittävään kulkuvälineeseen jota Turussa ei ole (lue: metro tai spora) ja suuntaan kaupungille. Ohjelmassa ensin burgeritreffit Monsterin kanssa, ja illaksi menen Tapiolaan Lauran kanssa fiilistelemään yhtä maailman parhaista acappella-bändeistä - The Real Group! Vastahan tässä oon jotain kakstoista vuotta oottanu että näkisin ne livenä. En oikein vielä tajuakaan miten mahtavaa tää on. :)

Pääkaupungin kujeet jatkuvat torstaihin asti. Kiva olla vähän reissussa! Nyt tämä turkulainen lähtee saapastelemaan tonne Helsingin kaduille. Toivottavasti tänään kuullaan konsertissa että paappadapa pappappadappa tsilikonkarne tsillikkonkarne one or two or three or four or seven beers will be enough!

Treeniviikko 11/2011

Moi maanantai! Ja moi kevätpäiväntasaus! :)

Taas on aika listailla viime viikon liikuntakerrat. Pumppihulluus alkaa vaivata taas ihan todella - meinas hei tulla kolmen pumpin viikko! Torstaina kuitenkin työaikataulut menivät silviisii epäsuotuisasti, että valitsin pumpin sijaan rauhallisemman Motivus Harmony -tanssitunnin. Kaverin pitämä tunti oli merkitty easy-tasoiseksi, mutta kyllä siellä meikäläinenkin sai ihan hiki päässä tehdä töitä flatback-rullausten, attitude-nostojen ja roondien kanssa! Teki mielelle ihan tosi hyvää päästä pitkästä aikaa tekemään balettityyppistä liikehdintää.

Keskiviikkona olin suunnitellut meneväni spinningiin, mutta reidet olivat jostain syystä edellisen päivän pumpista sen verran hapoilla, että armahdin itseäni ja meninkin venyttelyyn. En muista olenko ennen Motarin venyttelyssä ollutkaan... ja jäin miettimään, että tehdäänkö jumppasalien venyttelyissä noin yleisesti ollenkaan spagaattivenytyksiä (vai pidetäänkö sitä jotenkin liian vaarallisena tms.)? Itelle se on niin olennainen osa venyttelysettiä, että tuntui melkein hassulta kun jäivät välistä.

Seuraavien viikkojen treenipäiväkirjoista tuleekin sitten aika toisen näköisiä. Tein nimittäin nyt (viime hetkellä...?) päätöksen antaa jalkojen levätä ihan täysin muutaman viikon. Siis ei edes pumppia, joogaa tai spinningiä; niissä jalat ei vältsysti satu juuri sillä hetkellä, mutta kipu alkaa usein illemmalla. Joutuuhan akillekset kuitenkin koko ajan töihin esim. askelkyykyissä, hoovereissa, aurinkotervehdyksissä tai seisaallaan polkiessa. Ja kun osittainen lepo (ts. vain sellainen liikunta, jossa jalat eivät pääse kauheasti tärähtelemään) ei näköjään ole auttanut, mulla ei enää ole muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla totaalilepuutusta. Luvassa siis korkeintaan satunnaisia kevyitä kotijumppahetkiä - lääkäriystävä nimittäin kehotti tässä kohtaa välttämään myös liiallista kävelyä. Huokaus.

Kolme viikkoa on naurettavan lyhyt hetki siitä ilosta, että saan jalat ehkä jo kesäksi kuntoon, mutta tässä kohtaa se tuntuu ihan ikuisuudelta! Kolme viikkoa ilman hikeä, adrenaliinia ja endorfiineja - ehdin tulla hulluksi monta kertaa. EIKÄ KUKAAN VOI LUVATA, ETTÄ SIITÄ OLIS MITÄÄN HYÖTYÄ! Täytyy vain yrittää olla kärsivällinen, zen ja tyyni. Ajatella, että lepo ei ainakaan pahenna tilannetta, toisin kuin treenaaminen saattaisi tehdä. Ja käyttää liikuntatauon jättämä ylimääräinen aika vaikka syömiseen meditointiin. :D

Viikon soundtrackilla soi yksi lauantain muotinäytöksen biiseistä. Tallustelun ja tanssahtelun taustalla kuultiin Henry Mancinin ihania ikivihreitä elokuvasäveliä, tämäkin siis instrumentaalina. Biisistä on levytetty versioita valtava määrä, mutta oman listan kärkipäässä on tämä Dusty Springfieldin tulkinta.

Viikko 11/2011

• ma 14.3. lepo

• ti 15.3. BodyPump 60 min
  

• ke 16.3. venyttely 50 min
  

• to 17.3. Motivus Harmony 50 min
  

• pe 18.3. lepo (muotinäytöstreenit 30 min)
  

• la 19.3. muotinäytöksessä tanssia 6 min :D + BodyPump 60 min
  

• su 20.3. lepo (nykytreeneissä laskemassa tahtia)
  

Dusty Springfield: The Windmills of Your Mind

In the world of dreams I'm a frequent flyer

Nyt on kyllä semmonen juttu, että ilmassa on näin aamuvarhaisella kaikki edellytykset mahtavan mainioon lauantaipäivään! Lähden kohta Vimmaan muotinäytöslavalle esittelemään ihania mekkosia, ja sen jälkeen pumppitunnille heiluttelemaan tankoa (ei akillesjänteitä!). Jumpasta matka jatkuu pikaisen kotipyörähdyksen kautta koko perheen kanssa syömään kaupungin parhaaseen italialaiseen - siitä, mikä se on, on vallalla kaksi vastakkaista käsitystä, mutta mulle se on Trattoria Romana.

Eikä päivä tietenkään olisi täydellinen ilman Take That -annosta. :) Eilisessä Brittien nenäpäiväshow'ssa vetivät ekaa kertaa livenä yhden uuden levyn lempibiiseistäni. Jau!

Take That: Happy Now live @ Red Nose Day 2011

So I'm never gonna dance again the way I danced with you

Sain tänään lääkäriltä lausunnon tiistaina otetuista ultraäänikuvista. Samma på finska: vasemmassa jalassa akillesjänteen etupuolen limapussi tulehtunut ja mikrorepeämiä, oikeassa jalassa itse akillesjänne tulehtunut. Oon vähän jopa itkeskellyt tänään kurjaa kohtaloani. Niin kuin Facebookissa jo totesin:

Oikeasti olen valmis hyväksymään sen, että nää kintut eivät enää palaa entiselleen, että ojennukset ja relevét jäävät vajaiksi siihen nähden mihin olen tottunut, että nilkan liikerata on rajoittuneempi kuin ennen. Hyväksyn senkin, että joudun ilmeisesti jäämään lopullisesti pois tämän kevään SM-kisojen nykärijoukkueesta. Ja senkin, että joudun ylipäätään jatkamaan edelleen tätä nyt jo ikuisuudelta tuntuvaa taukoa tanssimisesta (ja juoksemisesta - ja siirtämään taukolajeihin todennäköisesti myös pacen) ja ihailemaan vain sivusta, miten ystävät edistyy koko ajan ja ite taannun alkeistasolle enkä kohta pääse enää mihkään mukaan.

Mutta sitä en suostu hyväksymään, että nää tulehdukset jatkuu ikuisesti, jalkoihin sattuu joka päivä enkä pääse tanssimaan kunnolla enää ikinä.

Voi kun olis joku ihmelääke millä nää sais kuntoon. Mut ei. Kun lepo. Akupunktio on seuraava mitä alan selvitellä (onko turvallista piikitellä kesken tulehduksen?), lääkäriystävä lupasi konsultoida sairaalansa ortopedejä ja kaverin naprapaattimies ehkä osaisi hänkin sanoa jotain.

Mä haluan tanssimaan. Yrittämään kiukkukyyneleet kurkussa niitä saamarin triplapirskoja ja vipuhyppyjä jotka ei ikinä onnistu, nuohoamaan lattian pintaa polvet mustelmilla, tanssimaan jollekulle tai vain itselleni niin että se hetki musiikin ja liikkeen keskellä saa kananlihalle. Pian taas, jooko pliis?

Kierrätystä catwalkilla

Halojaa Turku! Tämä on tervetulotoivotus:

Six Greens -muotinäytös
lauantaina 19.3. klo 12 Vimmassa (Aurakatu 16)

Six Greens -nimen taakse kätkeytyy kuusi turkulaista vaateliikettä, jotka yhdistävät yhdeksi lauantaiaamupäiväksi voimansa ekologisen, eettisen ja persoonallisen muodin puolesta. Mukana näytöksessä ovat Ateljee Agami, C04 Luomus, Evergreen garderobi, Melkei design, Nuttu-Liina ja Sanna Rinne. Itse tallustelen ja vähän tanssahtelenkin lavalla kahden ensinmainitun ihastuttavissa asuissa. Näytöksen eettisyysteema siis ulottuu malleihin asti: ainakin osassa sisääntuloja catwalkilla astelee tavallisia naisia, joille on annettu syödäkseen muutakin kuin salaatinlehtiä. :)

Muotinäytös alkaa klo 12, ja sen jälkeen on mahdollisuus ostaa sekä lavalla nähtyjä että muita vaatteita, asusteita, koruja ja luonnonkosmetiikkaa. Ja hei - päivä jatkuu luontevasti samalla teemalla, kun Vimmasta astelee mäkeä alas suoraan Hansaan Designmyyjäisiin!

Lisätietoa Facebookissa ja alla (klikkaa Aamusetin juttu isommaksi). Viimeisenä nähdään muotinäytökseen yhdistetty tanssiesitys... jonka koreografiset yksityiskohdat sijaitsevat vielä toistaiseksi ainoastaan mun pään sisällä. :D

Muiskis

Aamukampa harvenee - tänään on tasan neljä kuukautta Take Thatin Köpiksen-keikkaan!

Kiljun nyt vaan tällee pienesti: IIIIIIIIIIIIIIIIIKKK.

Countdown-tasapäivän kunniaksi vähän pusuja! Hei oikeesti... että voi olla yhessä pändissä kaikki ukot tuon näköisiä. Nigel Martin-Smith katto varmaan sillon yhekskytluvulla jollain aikamasiinalla, että joo mä otan nää jätkät kun näähän on vielä komeempia sit nelikymppisinä kun tekevät comebackin. Moi vaan Jason.

Jonathan Rossin ja Take Thatin pussailutuokio
- also approved by Jack Black :D

Stracciatella, retrokalkaneaaribursiitti ja mitä noita hienoja sanoja nyt on

Tiistaipäivän herkkutupla: kaksi pönikkää Lidlin jugurttia. Oon ihan koukussa! (Perhanan Motivus kun muutti siihen Lidliä vastapäätä...) Terveellisyysaste nolla, namuisuusaste jotain sata - siis täydellisiä jälkkärijugurtteja. Karkinkorvikejugut ja kunnon jugut on nimittäin kaksi eri asiaa: aamuisinhan mä vedän astetta terveellisemmin partaäijää ja luonnonjugurttia myslin, leseiden, raakasuklaahippujen ja gojimarjojen kanssa.

Tiistaipäivän kiukkutupla: kaksi kipeää akillesjännettä. Kävin aamulla kaupunginsairaalan ultraäänessä kuvauttamassa molemmat koivet. Röntgenlääkäri oli melkein tunnin myöhässä, mutta antoi tuomionsa välittömästi kun vilkaisi jalkojani. Retrokalkaneaaribursiitti. Niin mahtipontinen sana, että toistelen sitä täällä ihan ylpeenä! :D Mitään leikkauksia ei onneksi tarvitse miettiä, mutta toivoisin silti että saisin joltakulta vähän muitakin ohjeita kuin älä juokse ja venyttele. No montaks kuukautta vielä?

Treeniviikko 10/2011

Taas maanantai - ja takana jo vuoden kymmenes viikko! Huh kun aika juoksee hurjaa vauhtia. Kai tää on sitä vanhuutta nyt sitte. :D

Viime viikolla jumppahumppailu meni kellonaikojen osalta vähän myöhäiseksi; olin kaikista kolmista iltatreeneistä kotona vasta puoli kahdentoista maissa. Kivaa kuitenkin oli saada pitkästä aikaa kunnon tanssihiki päälle - eivätkä akillesjänteet juurikaan älähtäneet edes koroilla pyörähtelystä! Täähän alkaa näyttää siltä, että uskallan kohta palata tanssitunneille! Menen huomenna ultraääneen kuvauttamaan kintut, toivotaan parasta.

Turha kuitenkaan kuvitella että olisin selvinnyt viime viikosta ilman mitään kremppoja. Tällä kertaa vaivana oli ihmeellinen (hermo?)särky, joka vihloo molemmissa jaloissa ristiselästä polviin asti aika lailla joka askeleella, mutta etenkin alamäkeä kävellessä. Alkuviikosta särky oli niin paha, etten pystynyt tekemään pacessa aerobisilla pisteillä just mitään (mutta pakkohan sinne oli mennä kuitenkin). Nyt onneks jo helpottaa... ehkä pari hierojakäyntiä vois silti tehdä hyvää?

Viikon soundtrackilla soi lauantain kolmen biisin keikkasetistä keskimmäinen (jos kiinnostaa, niin ne kaks muuta oli tämä ja tämä). Meidän koreografia ja vaatetus oli hiukan arvokkaampaa sorttia kuin tuossa videolla ;) mutta jouduttiinpa silti vielä inauksen verran hillitsemään kuuma kissa -keekoilua sinne pirteä hymytyttö -suuntaan, ettei yleisön mammat olis aivan järkyttyneet! Yks vaan tuijotti koko ajan papereitaan, mutta tulihan sieltä monta hymyä takaisinkin lavalle. :)

Viikko 10/2011

• ma 7.3. pace 45 min
  

• ti 8.3. BodyPump 60 min + showtreenit 90 min
  

• ke 9.3. pace 45 min + showtreenit 90 min
  

• to 10.3. showtreenit 120 min
  

• pe 11.3. lepo

• la 12.3. keikka 7 min :D

• su 13.3. jooga 75 min

Mya: Sophisticated Lady

This was no accident, this was a therapeutic chain of events

Hik, hei! Mun pitäis nyt tehdä töitä, mutta koska saatan olla tässä keväisen sunnuntaipäivän kunniaksi pikkusen mimosapäissäni, bloggaan ensin vähä. :)

Tämä viikonloppu on ollut harvinaisen täynnä tunnelmia ja tunteita. Hyviä ja herätteleviä hetkiä. Sellaisia, jotka haluan muistaa myöhemminkin ja siksi tallentaa nyt tänne.

Perjantaina kävin katsomassa päivänäytöksessä konsan tanssilinjan kakkosvuosikurssilaisten ja musaopiskelijoiden yhteisen Attention! -musikaalin. Koreografiguru Reija Wäreen ohjauksessa syntynyt esitys nauratti, itketti, tanssitti ja laulatti. Tanssijat tekivät pääasiassa tietysti sitä mitä parhaiten osaavat eli tanssivat, mutta myös lauloivat (hienosti!) ja näyttelivät... tai oikeastaan puhuivat, koska olivat lavalla roolien sijaan ihailtavan rehellisesti ja auki omina itsenään kertomassa toiveistaan, ajatuksistaan ja peloistaan. Se nuoruuden ja energian määrä oli ihan ihmeen vaikuttavaa! Kyyneleet meinasivat kihota silmiin jo siitä tätiolosta, kun tajusi miten noilla lavalla loistavilla parikymppisillä on oikeasti koko tulevaisuus ja kaikki isot valinnat vielä edessä. Ja siitä, kun ne lauloivat niin kauniisti pari omaa lempibiisiänikin... SMG:tä ja Beckiä suomeksi.

Emma Salokoski Ensemble: Näkymätön

Eilen kävin päivällä vähän möhlimässä keikkalavalla (noniin mä lähen nyt tähän piruettiin... ai ei se tullukaan vielä, noi muut tekee jotain muuta... onneks en oo tehny tätä biisiä kuin jonkun kaks vuotta, miten mä voin unohtaa... no ei se mitään, se oli mun soolo ja iso hymy päälle!) ja illalla istahdettiin tyttöjen kanssa leffateatterin penkkiin katsomaan Black Swania. Ja siinäpä sitten nakotinkin selkänojaan nauliutuneena koko parituntisen. Leffan loputtua jouduin keräilemään hengitystäni pitkän aikaa ennen kuin sain taas kunnolla happea. Aivan älyttömän intensiivinen, kaunis, hirvittävä ja ihana elokuva. Aronofskylla on hyppysissään harvinainen taito vaikuttaa katsojaan ihan fyysisesti - muistan, miten tärisin samalla tavalla myös Unelmien sielunmessun jälkeen. Viime yönä näin tietysti painajaisia, mutta lupauduin jo hepulle seuraksi uusintaotokseen. Jos tuon leffan haluaa nähdä, kannattaa aivan ehdottomasti käydä katsomassa isolta kankaalta.

Illalla leffan jälkeen pääsin taas lempipuuhani itkemisen pariin :D kun yksi vanhimmista ja rakkaimmista ystävistäni sanoi mulle muutaman kauniin sanan. Että mä jaan ympärilleni hyvää oloa ja hehkun sisäistä rauhaa. Olen itse asiassa saanut samanlaisen kommentin viimeisen vuoden aikana jo muutamankin kerran, joten ehkä siinä jotain perää on. Kun on itsellä hyvä olla, ehkä se näkyy ulospäin ja tarttuu pisaroina muihinkin? Ja kun tietää miten kiva olo itselle tulee sellaisten ihmisten lähellä, jotka jakavat ystävyyttä ja lempeyttä ympärilleen luontevasti ja aidosti, ei voi kuin olla iloinen jos joku kokee mutkin sellaisena.

Tänään sain itse annoksen hyvää tuulta Jenniltä (joka avasi uudelleen bloginsa jeeeee!), kun käytiin testaamassa kehuttu Blankon brunssi. Oltiin fiksuina jonossa jo kymmentä vaille kakstoista puolen Turun kanssa, eikä todellakaan turhaan - huikea herkkutaivas! 15 eurolla oikeasti hyvää ruokaa niin paljon kuin jaksaa syödä viiden tunnin ajan. Leipiä ja karjalanpiirakoita ja croissantteja, kunnon ruokasalaatteja, munii ja knakei ja pekonei, jätskiä, jugurttia, pannaria, brownieita, montaa sorttia mehua, kahvia ja teetä... DJ soittaa leppoisaa sunnuntaimusaa, ja mimosat maksaa femman. Uudestaan!

No nyt alkaa pää olla taas työkunnossa. Teetä kuppiin, luurit päähän ja Napolin maisemiin! Ciao! :)