Juhlan jälkeen tyhjä pää

Joulunäytökset onnellisesti ohi! Jeesus, miten raskas, mutta ihana päivä eilen. Ystävien kanssa on ihan parasta olla lavalla, kun tunnetaan toisemme niin hyvin; improiluakin vaativat kohdat rullaavat sujuvasti eteenpäin, kun kaikki aistivat toistensa läsnäolon ja yhteisen fiiliksen. On meillä vaan upea tuo tanssikoulun porukka. Duussi <3 the Funky family!

Viimeisen näytöksen jälkeen tuntui harvinaisen taivaalliselta a) halata katsomossa istunutta kuuden hengen ikiomaa kannustusjoukkoa, b) repiä tekoripset irti ja c) korkata siideri. Siirryttiin konsalta vakkaritanssijengillä (opettajat & Funky Elite -porukka) kilistelemään kuohujuomalaseja Paninin herkkujen äärelle. Siellä nauru raikasi - ja taidettiin kauniiden puheiden lomassa hiukan itkeskelläkin, tuollaisen tunneskaalapäivän jälkeen on kaikki niin herkillä. Ilta jatkui vielä Fortessa, jossa oli onneksi vielä tuohon aikaan sen verran hiljaista, että saatiin riehua tanssilattialla loputkin energiat rauhassa ulos (kaksi sanaa: Ricky Martin). Onneksi älysin lähteä kotiin jo puoliltaöin, väsymyksen (ja mustelmien) määrä on käsittämätön.

Tukijoukot tykkäsivät näytöksestä taas kerran (paitsi hepun mielestä oli liikaa "taidetta", kuten aina) ja itsekin taisin saada sentään jonkun kehun. Äiti saa kunniamaininnan illan parhaasta kannustuksesta: meitä oli balettinumerossa lavalla kokonaista viisi tyttöä, joista minä pisin, ja mulla oli pieni soolokin - eikä äiti tunnistanut mua! Mä en ala! :D

Sen tavallisen näytöshilpeilyn ja -sähellyksen lisäksi ilmassa oli pitkin päivää myös haikeutta, kun kaksi meidän rakasta opettajaa siirtyy joulun jälkeen muihin työympyröihin. Ihanainen balsaope, joka on muuttamassa toiseen kaupunkiin, oli askarrellut joulukortit ja kirjoittanut niihin henkilökohtaiset viestit kaikille balettikummituksille (oltiin muuten vähän pelottavia niissä lakanoissamme). Miten kauniita sanoja: Olet näyttävä ja todella taitava tanssija. Ihailen aina upeaa balettitekniikkaasi.

Upea balettitekniikka! Eikä äiti ees tunnistanu mua! Äääääää! :D

Ai niin muuten. Nyt jo kahdella meidän tanssijengistä on ne Vagabondin kissamiau-säihkysäärinilkkurit. Maailma, saisinko rahaa?

Let's get these teen hearts beating faster faster

Se on sitten Idols-finaali huomenna. Kyllä viime sunnuntaina leuka kieltämättä loksahti, kun finalisteiksi ilmoitettiin Anna ja Koop - pidin hallitsemattoman lempeni kohdetta Peteä varmana finalistina. Hyvä näin, Pete pääsee tekemään todennäköisesti rauhassa itsensä näköisen soololevyn, jota sitten kelpaa 27-vuotiaan maisterinkin kotisohvalla kuunnella 18-vuotiaasta Parkkosen pojasta haaveillen.

Ihan punastuttaa ja hämmentää aikuista naista semmoinen Pete. Ei tässä mistään syvistä tunteista tietenkään ole kyse, enemmänkin sellaisesta turvallisesta ihastumisen harjoittelusta jota, hetkinen nyt, harrastetaan yleensä yläasteikäisenä. :D Pojalla vaan on sellainen karisma, joka saa housut putoamaan jalasta ja aivot sekunnin ajaksi siihen luuloon, että blogiin kommentoinut nimimerkki Pete P. on tietysti ihku-Parkkonen eikä suinkaan vanha tuttu bloggaajakollega.

Peten uran starttia odotellessa toivotetaan tsemppiä Annalle ja Koopille! Annasta olen Peten tavoin tykännyt alusta asti; hurjan symppiksen oloinen tyttö, joka laulaa nätisti ja vielä liikkuukin lavalla kivan luontevasti. Tavallaan silti toivon Koopin voittavan, koska uskoisin Idols-koneiston tekevän hänelle näistä kahdesta vähemmän hallaa. Eikä siinä mitään, Koop se vasta symppis onkin! Näin tanssi-ihmisenä vain on välillä vaikea katsoa artistia, jolta kyllä laulu sujuu ja komeat raamitkin löytyy omasta takaa, mutta oleminen lavalla on kovin väkinäistä. No, kävi miten kävi, Petehän se näiden kinkereiden kirkkaimmaksi tähdeksi on kuitenkin jo noussut. :)

Itse en ole tuota finaalia kotikatsomossa kuuntelemassa, huomenna on nääs joulunäytöspäivä! Normaalit kaksi näytöstä myytiin tällä kertaa loppuun ennätysvauhtia, joten suuren kysynnän takia putkeen lisättiin vielä kolmas. Kenraali alkaa aamulla 10:30 ja viimeisen vedon jälkeen pääsee pois lavalta illalla joskus seitsemän jälkeen - on siinä tekemistä. Pitkän tanssipäivän jälkeen odottaa onneksi ultimate rentoutus, kun mennään porukalla syömään.

Viimeiset treenit oli eilen, kuviot on hiottu ja maikoilta saatu tarvittavat kannustuksen sanat tueksi takaraivoon. Pyllähtämiset ja en-ehdi-vaihtaa-vaatteita-paniikit on saatu hoidettua alta pois jo treenivaiheessa, nyt ei muuta kuin sata lasiin ja stagelle. Jännittää! :)

Ekaan näytökseen on muuten vielä joitakin lippuja jäljellä, halukkaat siis Sigyn-salille jonoon huomenna ennen kahta. ;)

Welcome to the jungle

Reipas yrityskurssilainen täällä hei! :) (<- reipas hymy) (oikeesti oon vaan väsynyt)

Kaksi iltaa yrittäjävalmennusta on nyt takana, sessiot jatkuvat tammikuun lopulle saakka. Mikään pakkohan mun ei olisi siellä istua, kun en starttirahaa palkkatyöläisenä voi saada (kurssi on siis edellytys starttirahan hakemiselle), mutta käynpähän nyt kuuntelemassa suurimman osan luennoista ihan omaksi hyödykseni. Ensimmäisen viikon aiheet ovat liittyneet siihen, mitä yrittäminen noin ylipäänsä on, miten päässä kytevästä liikeideasta voi lähteä kohti omaa yritystä, miten liiketoimintasuunnitelma tehdään ja mistä aloittava yrittäjä saa apua. Tulevista aiheista itselleni tärkeimpiä ovat pienyrityksen talous- ja veroasiat, mutta kiinnostavin ilta tulee varmasti olemaan markkinointia käsittelevä luento - sormet jo syyhyää tekemään kotisivuja, vaikken mitään markkinointisuunnitelmia vielä tässä vaiheessa tarvitsekaan.

Tiistaina käyty esittelykierros oli hurjan mielenkiintoinen, kun kaikki saivat kertoa hiukan omasta taustastaan ja liikeideastaan. Joukossa on mm. toinen kääntäjätyttö, muutama kuvataiteilija, media-, vaate- ja hoitoalan väkeä, mallitoimiston omistaja, teehuone- ja kahvilayrittäjiä, useampia rakennus-, maalaus- ja remonttihemmoja, baarinperustajakaverukset.. ja tietysti yksi pakollinen "johtotason tehtävien" raskaaseen verotukseen kyllästynyt nelikymppinen konsulttimies, joka tärkeällä äänensävyllä mainitsee vähän joka väliin siis ihan omasta kokemuksesta voin kertoo et. :D Vaikka ei siinä mitään, hienoahan se on, että vinkkejä jaetaan puolin ja toisin, ja pidänkin erityisesti kurssin keskustelevasta (ja verkostoituvasta!), hyvästä hengestä. Samassa veneessä, samantapaisten haasteiden edessä kaikki kuitenkin ollaan.

Olen kyllä ihan hupsusti ylpeä tuosta omasta toiminimestäni. :) Enkä vähiten siinä mielessä, että löysin lopulta niin omalta tuntuvan nimen - joka muuten hyväksyttiin sinne kaupparekisteriinkin. En viitsi puljuani täällä ryhtyä markkinoimaan, mutta oikean nimeni tietävät löytävät sen toki YTJ:stä (hakumuoto Sukunimi Etunimi). Toiminimeni ei siis ole oma nimeni ("Tmi Duussi Duussila" olisi ollut se ilmainen vaihtoehto) muttei myöskään viittaa millään tavalla kääntämiseen, teksteihin tai muuhun, mitä sen alla saatan tehdä. Päätin valita toiminimekseni harvinaisen, omasta mielestäni hurjan kauniin naisen nimen, jonka äiti olisi aikanaan halunnut mulle toiseksi nimeksi ja jonka jossain vaiheessa suunnittelinkin Marjaanan tilalle vaihtavani. Marjaana sai pitää paikkansa, mutta nyt tuolle toisellekin nimelle löytyi vihdoin tärkeä tehtävä. :)

Nyt olis tilausta Duussin kaksoisolennolle, joka kävisi mun puolesta päivätöissä niin että itse voisin keskittyä vain tekstittämiseen! Ensimmäinen toimeksianto on jo plakkarissa tammikuun alkuun, tästä se taas lähtee. :)

Tästä joulu voi alkaa, nosta tanssija jalkaa

Noin yleisesti ottaen olen hyvinkin suvaitsevainen musiikin suhteen, ainakin siihen nähden etten kuitenkaan ole niitä ihmisiä, jotka vastaavat lempibändejä kysyessä "no mä kuuntelen vähän kaikkee" (eli Radio Novaa). En esimerkiksi osaa tältä istumalta mainita yhtään artistia, jota suoranaisesti vihaisin - niistä ärsyttävimmistäkin on yleensä löydettävissä jotain hyvää. Siedän esimerkiksi Natasha Bedingfieldiä (jonka läpitunkevan kämättävä lauluääni saa toivomaan äkillistä korvattomuutta) ihan siksi, että Unwritten on biisinä kiva. Ja on kai se nätti tyttökin.

Mutta nyt alkaa hermo piukentua. Ei vielä paljo mutta vähä. Eletään joulukuuta 2008, ja työkaverini kännykkä ilahduttaa muuta toimiston väkeä useamman kerran päivässä kajauttamalla pimputusversion tuosta saakelin Valvomon kesähitistä, joka oli siis ihan kiva rallatus silloin vuonna 2006 noin kesäkuusta juhannukseen asti. Mutta, kuten mainittu, nyt on joulukuu 2008.

Onneksi jotkut osaavat valita soittoäänensä paremmin; yhden työkaverin puhelimen oikein toivoo soivan että kuulisi tämän. Itsehän pidän kännykkää töissä äänettömällä (kyllä ne puhelut/viestit huomaa siitä ruudun vilkkumisestakin), vaikka oma soittoääneni ei tietenkään ärsyttäisi ketään vaan saisi kaikki tanssimaan!

Tanssimisesta puheen ollen - käykäähän kaikki äänestämässä meiän ihana balsamaikka (elsah) jatkoon PlayMe-auditionissa! :)

Karkkipäivä

Onko repsahdus edes mikään oikea repsahdus, jos se tapahtuu täydessä yhteisymmärryksessä itsensä kanssa? Selvennetäänpä: kun hilpeän illan jälkeen tulee aamu, jolloin mahaan sattuu niin paljon että haluaisi leikata koko pötsin pois, ja sen jälkeen päivä, jolloin kipu alkaa helpottaa ja elämä noin muutenkin voittaa, sitä ei enää jaksa katsoa kukkuratäyttä karkkikulhoa vain kauniina sisustuselementtinä vaan haluaa nähdä siellä myös sitä mitä siellä on: lakritsia. Nimittäin jos jotain on ollut ikävä tässä karkittomassa elämänvaiheessa niin lakritsia.

Kas näin on karkinhimo tyydytetty taas pariksi vuodeksi! :D Lakut hävisivät parempiin suihin, hedelmänamut ja salmiakit voinkin tarjoilla huomenna yökylään tulevalle Monsterille. :)

Olipahan pikkujoulut eilen! Viinipulloja, nyyttäriherkkuja, ihkuja pikkujoululahjoja, vanhojen näytösvideoiden äärellä huutonauramista, mustalla rajattuja tähtisilmiä, halauksia, hölmöjä irvistyksiä ja vapautuneita tanssiliikkeitä. Yllä kivan baarin tanssilattiatunnelmaa, alla kuva tyhmän baarin kierosta tavasta v*ttuilla asiakkaalle, jonka mielestä jytämusa on ihan huonoa* ja caipiroska liian kallista ja vastaantulijoiden arvioivat hakupäällä-katseet ahdistavia. "Onnee vaan sullekki." :D

*No myönnetään, YMCA taidettiin kyllä vetää koko porukalla ihan koreografioineen päivineen.

If I were a boy

Ollapa mies, ei tarvitsisi kärsiä kerran kuussa tällaista kun SATTUU tiedättekö. En tiedä, miten paljon tässä pitäis ottaa lääkettä, että olo normalisoituisi, mutten uskalla nyt vetää pillereitä simahdukseen asti kun pitäis vähän töitäkin pystyä tekemään.

Sen vain sanon että AAAAGHH.

Harmittaa, etten tajunnut erikseen pyytää eilen akupunktiossa neuloja hillitsemään myös tätä kipuilua, jonka kyllä hyvin tiesin olevan tulossa. Eilen sain siis hieronta- ja akuhoitoa alaselän lisäksi alkuviikosta nokkiinsa ottaneeseen jalkaan, tuntuu jo paremmalta tänään! Ja syytä onkin - illalla viimeinen läpimeno ennen ensi viikon näytöksiä, ja sen jälkeen kauan odotetut tanssityttöjen pikkujoulut! Parti partii!

Samalla jakoon vinkki perinteisten parin euron pikkujoululahjojen kanssa tuskaileville: juoneen tulee hiukan twistiä, kun kaikki ostavat oman etunimensä alkukirjaimella alkavan lahjan. :)

Oi umppari umppari! Miksi olet umppari?

Eilen se taas alkoi: joka akan lempihömppä Unelmien poikamies Nelosella keskiviikkoisin klo 20!

Naisia tällä vissiin sadannella kaudella hurmaa umppari Brad Womack, joka ei promokuvan perusteella kyllä sykäytä pätkän vertaa. Kun ei siis tarvitse sohvalla itse haaveilla mustasukkaisena pääpalkinnosta :D voin rauhassa heittäytyä viihtymään itkukohtausten, omituisten ryhmätreffien ja naikkosten yhteenottojen parissa. Romantiikan ja hattaroiden ylimpänä ystävänä toivon tietysti, että tosilempikin leimahtaa; ei vaan taida sarjan historiassa kovinkaan montaa pitkäikäistä paria olla..

Eilinen aloitusjakso odottelee vielä digiboksilla, mutta ehtikö joku sofistikoituneista lukijoistani jo tutustua uuteen umppariin? :)

Yeah you and me we can ride on a star

Oi oi oi! Jos joulukuun budjetti antaisi yhtään myöten, kävisin saman tien hakemassa kotiin tänään Suomessa julkaistun Take That -uutukaisen The Circus! Levyllä kelpaisi juhlistaa vaikkapa tuota aamulla saatua ikiomaa Y-tunnusta. :) Nyt ei kuitenkaan auta kuin odotella joulupukkia - toiminimen rekisteröinti nielaisi 65 euroa jo valmiiksi tyhjästä lompakosta (kuukausipalkkani tosiaan kaipaa seurakseen friikkuduuneista saatavia lisätienestejä). Jouluun asti ollaan siis YouTuben armoilla: odotusta tahdittaa levyn ensimmäisenä sinkkuna julkaistu Greatest Day, jonka sovituksessa olen muuten kuulevinani aavistuksenomaisia Coldplay-viboja.

Siis jumaliste ihan pöhköä, miten tuohon bändiin voi olla ihan yhtä hurahtanut vielä (tai pikemminkin taas?) kaikkien näiden vuosien jälkeen. Aika eri tavalla toki kuin silloin pienenä - kiesus niitäkin aikoja, kun TT-raapustuksilla koristeltujen kirjekuorten päällä luki oman sukunimen sijaan Williams. :D Vuosia on ehtinyt matkan varrella karttua sekä itselle että herroille, joten nyt suhteemme perustuu aikuismaisen hillittyyn ihailuun.. not. IIIIK!

Lisäys joululahjatoivelistaan: Take That Suomeen keikalle ens vuonna pliis! Pyörtyil!

Taukojumppa

Sarjassamme "miksi villasukat ovat kivat töissä": niillä on helpompi tanssia veskissä!

:D

Toimiston isoin WC-kylpyhuone on sen verran kookas, että siellä mahtuu hyvin pyörähtämään parit piruetit ja kelailemaan koreorafioita. Mahtaa pomo seinän toisella puolella ihmetellä, kun suhailu ja kolina vaan kuuluu! Onneksi vessoja on useampi, ainakaan toistaiseksi meitsin treenihetket ei ole aiheuttaneet jonoa oven taakse. Pitää vaan olla tarkkana, etten joku kerta äidy vielä laulamaankin in the heat of the moment.. :D

Tosin tänään ei kyllä taukojumppailu oikein suju; onnistuin toissaillan lyrical-tunnilla venäyttämään oikean koipeni pakarasta polveen asti niin, että kävellessäkin tahtoo välillä kinttu pettää alta. Tervetuloa katsomaan tohon rappukäytävään, miten laskeudutaan portaita kuin pingviini. :D

Raudat tulessa

Tuommoisia on täällä täytelty tänään! Seuraava aika Potkuriin on varattu heti huomisaamuksi, kaikella todennäköisyydellä olen jo ennen päivän valkenemista yhtä Y-tunnusta rikkaampi. Omalta tuntuva toiminimikin puljulle löytyi vihdoin kaiken pähkäilyn ja pyörittelyn jälkeen, peukut pystyyn että ehdotus menee läpi - samaa nimeä ei ainakaan rekistereistä löydy.

Nyt vaan äkkiä seuraavat vaalit ni pääsis jo äänestämään sitä tehokkaiden elämässä onnistujien ja reippaiden yrittäjäihmisten Kokoomusta!

Sori, tänään on ollut vähän huono päivä. Tehdäänpä yksi uudenvuodenlupaus jo näin etukäteen: lupaan olla möläyttelemättä tyhmiä poliittisia "vitsejä", koska a) en todellakaan ole tarpeeksi inessä politiikassa voidakseni puhua siitä yhtään mitään, saati vitsailla siitä ja koska b) se nyt vaan on tyhmää, etenkin ihmiseltä joka pitää itseään jonkin sortin sivistyneenä punavihreänä humanistina.

Niettä mölyt mahaan ja glögiä päälle! :)