Muiston kannan syömmessäin kun saapuu elokuun yö

Eilen lämpimässä elokuun illassa kamujen pihabileissä tuikuilla valaistun pöydän ääressä, poikien ollessa saunassa, käytiin tyttöjen kesken mielenkiintoinen keskustelu. Turhapa sitä yrittää kieltääkään: tässä ollaan tultu sellaiseen ikään, että lapset ja niiden hankkiminen tai hankkimatta jättäminen nousevat lähes jokaisessa illanvietossa jossain vaiheessa puheenaiheeksi. Niin siis eilenkin.

Aihe on tietysti kaikessa henkilökohtaisuudessaan aika arka. Eilenkin ilmassa oli suorastaan pientä sanaharkan poikasta, kun näkökulma siirtyi siihen, millaiseen maailmaan lapset nykyään syntyvät. Pöydän toisella puolella oltiin sitä mieltä, että joo olishan se ihan kiva saada lapsia, mutta ei missään nimessä näin pahaan maailmaan, joten mieluummin sitten ei ollenkaan. Itse ehdotin, että josko asiaa vois ajatella niin, että ne lapset voisivatkin osaltaan yrittää muuttaa tätä maailmaa vähän paremmaksi? Kuulemma mahdotonta. Todettiin, että pöydän keskellä taisi mennä raja siinä, kenellä on vielä tallella usko ihmiseen.

Siinä vaiheessa huomasin itsekin ääneni (ja käsieni!) nousevan, kun pöydän toiselta puolelta todettiin, että siksikään ei kannata tehdä lapsia kun ei niille voi taata hyvää elämää kuin korkeintaan 50-50 tsäänsseillä. No hei, mitäs tässä sitte itekään enää eletään! Sellaistahan elämä on, epävarmaa ja yllätyksekästä ja kaikkea liiallista suunnittelua pakenevaa. Plus hiukan suhteellisuudentajua peliin: jos lapsi syntyy vuonna 2011 tänne Turkuun, on sillä sentään ehkä pikkusen paremmat lähtökohdat elämään kuin vaikka tuolla jossain Afrikan hädässä.

Mut joo. Hyvä keskustelu, joka herätti ajatuksia varmasti pöydän molemmilla puolilla. Ja koska osattiin lopettaa ajoissa ;) voitiin todeta kaikessa ystävyyden hengessä, että ihmiset eivät riidelleet, vaan mielipiteet.

Ihania nää lämpimät elokuun yöt. :)