Rakkautta on...

Eilen oli ihana syksyinen juhlapäivä, kun entinen koulukaverini talutti alttarille rakkaan tanssiystäväni (jep, Turku on pieni kaupunki). Olikin meille jo tämän vuoden viidennet häät... :) Onpahan tullut juhlittua, mutta minkäänlaisesta kyllästymisestä ei todellakaan ole tietoakaan - kyyneleet kihosivat silmiin taas eilen onnesta ja rakkaudesta. Ja vähän kyllä harmistuksestakin, mutta se meni sit ohi... käydään sit saman tien koko tunneskaala päästä päähän, kun kerran herkillä ollaan! :D Pari kyyneltä taisin tirauttaa myös ihan siksi, että tähtitaivas oli yöllä niin järisyttävän kaunis, kun pitkästä aikaa pääsin tarpeeksi kauas kaupungin valoista sen näkemään. Vau.

Hirvensalon taidekappeli oli valtavan kaunis vihkipaikka, ja häitä tanssittiin Harjattulan kartanon tunnelmallisessa lasipalatsissa. Voi pojat muuten, miten tanssittiinkin - heppu vei mua lattialla koko illan niin lujaa, että ihmettelen missä välissä ehdin juoda itseni niin humalaan mukavaksi...?

Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Ja molemmat silminnähden rakastuneita ja onnellisia, nyt kun lähes kymmenen vuoden yhteisen elämän jälkeen saavat alkaa kutsua toisiaan vaimoksi ja mieheksi. Se vaan on maailman ihanin tunne olla häissä, joissa voi olla vilpittömästi onnellinen hääparin puolesta - tällaisia häitä on tosiaan ollut tänä vuonna jo viidet, ja yhdet vielä tulossa! 2010, rakkauden vuosi. :D

Kaikista juhlavieraista oli kirjoitettu ajatuksella pienet esittelytekstit. Meistäkin aika osuvasti...

Minä: Tanssikoulu Funkyn kautta tullut ihana ystävä. Duussi on tanssiperheen herkistelijä ja huolehtija, jolle työ av-kääntäjänä aiheuttaa välillä harmaita hiuksia. Duussin kanssa morsian jakoi huikean musikaaliurakokemuksen, josta riittää mahtavia muistoja.

Heppu: Duussin avopuoliso heppu on mietiskelevä jamesbondmainen herrasmies. Usein tavatessamme hänellä on kisu kaulassa ja kainalossa.

Allekirjoitan! ;) Paitsi ton että oisin muka herkistelijä, koskaan oo treeneissäkään itkeny BYÄÄÄÄÄH