Joissain päivissä vaan on sellainen hyvä flow. Tänään on ollut sellainen päivä. Ei ole tapahtunut mitään eriskummallisen maatajärisyttävän ihmeellistä, mutta päivä on vaan niinku toiminu, skulannu, rullannu. Hyvät tunnelmat.
Olin kahden sairaslomailupäivän jälkeen ihmeellisen innoissani taas töihin pääsystä, päivä meni työkavereiden kanssa ihan höpöhöpöksi - ja kas, hyvässä fiiliksessä työntekokin sujui yllättävän kepeästi. Hassu juttu toi työilmapiiri.
Kotiin ehdittyä odotti eteisen lattialla iloinen yllätys: iso valkoinen kirjekuori, jonka päällä luki tuntemattomalla käsialalla mun nimi. Jännityksestä soikeana avaamaan - ja oi, hyvä kun en itkuun pillahtanut! Sisältä löytyi ihanalta Ilonalta pikkujouluntoivotus, pieni kortti täynnä hymyn nostattavaa tekstiä ja pieni pussukka, jossa piileskeli itse tehty kaunis korusetti, rannekoru ja korvikset. Mustan ja hopean sävyt passaavat aina, otan korut heti käyttöön huomisissa duunin pikkujouluissa! KIITOS, Ilona! :)
Tai kuten heppu kommentoi hehkutukseeni: "Naisten juttuja. Pehmeet on päät." :D
Illemmalla vielä törmäsin kaupassa tanssikamuun, jonka kanssa jaariteltiin ne ja nämä - kauhea ikävä tuota tanssikoulun porukkaa, kun en ole lainkaan ehtinyt sinne kert olen busy musical woman. Ja miksikö olin siellä kaupassa, no siksi, että tarvitsin aineksia yhden tahtotilani toteuttamiseen: koska nuhatoipilaana en vielä tänään uskaltanut antaa periksi kaikille mieliteoilleni, jotka Facebook-statukseeni aiemmin päivällä raportoin, päätin toteuttaa kuitenkin tuon viimeisen. Om nom nom.
2 sanoo jotain:
Hepu - arvasin mitä linkistä löytyy ennenku edes avasin. <3
Mut hei, mieluummin vähän pehmeä pää kuin liian kova!
Lähetä kommentti
Sano sää kans!