Haluan, että mun elämä on sellaista, että ehdin aurinkoisella aamukävelyllä pysähtyä pitkäksi hetkeksi ihastelemaan hassun pikku oravan touhuja.
Tänään se onkin sellaista. Sain nimittäin eilen töissä viikon hommat niin hyvin purkkiin, että rohkenin kysäistä josko saisin pitää tänään ex tempore -talvilomapäivän. Ja sain! Vaikka elämäni onkin tällä hetkellä aivan liian tiukkaan aikataulutettua, kuviot alkavat silti jollain tasolla loksahdella kohdilleen, niin hyvin kuin nyt tässä tilanteessa vain voivat. Valitettava totuushan on, että tasan kahden viikon päästä (jee kääk!) ensi-iltaan tuleva Musigangs vie kaiken vapaa-aikani, mutta koska meininki treeneissä on mahtava ja juttu valmistuu kovaa vauhtia, fiilis on jännityksestä ja väsymyksestä huolimatta hyvä. Uudet 6-tuntiset työpäivät tuntuvat niin ikään hyvältä; lyhennetyn työviikon ansiosta olen esimerkiksi tällä viikolla ehtinyt kokata jo kahtena iltapäivänä niin, että herkkunomnom-ruoka on ollut valmiina, kun heppu tulee töistä. Tai kuten eilen pitkästä aikaa vastaan tullut entinen pomoni ja proffani täydensi lauseeni loppuun: "Ca sera moins d'argent mais plus de..." "...de bonheur."
Vähemmän, hitaammin.
Vaikka on mun totta puhuen täytynyt taistella kaikin voimin sitä vastaan, etten ajattelisi tätäkin päivää suorittamisen kannalta. Että täytyy tehdä sitä ja täytyy tehdä tätä, kun nyt on hetki vapaata. Ei kai mun hitto vie täydy tehdä yhtään mitään! Niin no paitsi siivota, että kehtaa huomenna päästää hepun kaverit meille tupareihin. Ja laittaa yks työhomma alulle. Ja käydä iltapäivällä optikolla näontarkastuksessa ja illalla treeneissä. Ja herkutella skoonelaisella ja olla välittämättä että yhdessä keksikiekossa on yli 500 kcal. :)
Edessä viiden tunnin treenit sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta onneksi myös löhöilyä. Tämän syksyn suurin läksy onkin omalla kohdallani se, että oppisin olemaan hetkessä läsnä. Silloin kun treenataan, treenataan, ja silloin kun ollaan kotona, ollaan kotona. Otetaan hetket vastaan yksi kerrallaan, mieluiten mahdollisimman usein joko kaakaomuki tai punaviinilasi kädessä.
Leppoisaa viikonloppua! Taustamusiikiksi sopii tänään kaupan kaiuttimissa soinut vanha lemppari.
Tänään se onkin sellaista. Sain nimittäin eilen töissä viikon hommat niin hyvin purkkiin, että rohkenin kysäistä josko saisin pitää tänään ex tempore -talvilomapäivän. Ja sain! Vaikka elämäni onkin tällä hetkellä aivan liian tiukkaan aikataulutettua, kuviot alkavat silti jollain tasolla loksahdella kohdilleen, niin hyvin kuin nyt tässä tilanteessa vain voivat. Valitettava totuushan on, että tasan kahden viikon päästä (jee kääk!) ensi-iltaan tuleva Musigangs vie kaiken vapaa-aikani, mutta koska meininki treeneissä on mahtava ja juttu valmistuu kovaa vauhtia, fiilis on jännityksestä ja väsymyksestä huolimatta hyvä. Uudet 6-tuntiset työpäivät tuntuvat niin ikään hyvältä; lyhennetyn työviikon ansiosta olen esimerkiksi tällä viikolla ehtinyt kokata jo kahtena iltapäivänä niin, että herkkunomnom-ruoka on ollut valmiina, kun heppu tulee töistä. Tai kuten eilen pitkästä aikaa vastaan tullut entinen pomoni ja proffani täydensi lauseeni loppuun: "Ca sera moins d'argent mais plus de..." "...de bonheur."
Vähemmän, hitaammin.
Vaikka on mun totta puhuen täytynyt taistella kaikin voimin sitä vastaan, etten ajattelisi tätäkin päivää suorittamisen kannalta. Että täytyy tehdä sitä ja täytyy tehdä tätä, kun nyt on hetki vapaata. Ei kai mun hitto vie täydy tehdä yhtään mitään! Niin no paitsi siivota, että kehtaa huomenna päästää hepun kaverit meille tupareihin. Ja laittaa yks työhomma alulle. Ja käydä iltapäivällä optikolla näontarkastuksessa ja illalla treeneissä. Ja herkutella skoonelaisella ja olla välittämättä että yhdessä keksikiekossa on yli 500 kcal. :)
Edessä viiden tunnin treenit sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta onneksi myös löhöilyä. Tämän syksyn suurin läksy onkin omalla kohdallani se, että oppisin olemaan hetkessä läsnä. Silloin kun treenataan, treenataan, ja silloin kun ollaan kotona, ollaan kotona. Otetaan hetket vastaan yksi kerrallaan, mieluiten mahdollisimman usein joko kaakaomuki tai punaviinilasi kädessä.
Leppoisaa viikonloppua! Taustamusiikiksi sopii tänään kaupan kaiuttimissa soinut vanha lemppari.
Morcheeba: The Sea
5 sanoo jotain:
tuo on niin totta... vasta kiireessä huomaa, että välillä tarvitsee aivan täysin aikatauluttamatonta aikaa... pikkuisia ihania ja täysin suunnittelemattomia hetkiä... mmm.. haaveissa on hyvä elää!
Hihii... Olemme JULKISUUDESSA :D City-lehdessä oli juttu turkulaisista blogeista ja meidät on mainittu...
ihana, ihana postaus :)
olen muuten samaa mieltä, mutta kuohuviinilasi jäi tuosta jonnekin ja sehän on aina tervetullut lisä käteen kuin käteen :)
Hanstu - niinpä. Tää syksy on ajankäytön kannalta mennyt ihan päin helkkaria jo kesästä lähtien, vuodenvaihdetta ja uusia hitaampia tuulia odotellessa... :)
Tota City-lehden juttua kyllä hiukan ihmettelen, tavallaan hauskaa (nythän niitä kaiken maailman kissanristiäiskutsuja ja sponsseja alkaa sadella eiksje?) mutta miksi ihmeessä Duussila oli listattu sinne tyyliblogien sekaan? Jos tänne joku sen jutun kautta eksyy, joutuu kyllä pettymään pahasti kun ei ookkaa päivänasuja. :D
Liina - pus! Ja joo kuoharia kans! :)
Eksyin ja ilahduin, en tosin City-lehden ansiosta. Etsin muuten vain vähemmän-hitaammin asioita. En pettynyt, kuuntelen duussin tervehdysmusiikkia, kiitos! Iloista hyvää vointia edelleen - kaikessa rauhassa
Nyymi - kiva, että löysit ja jopati ilahduit! :) Viime aikoina on ollut kirjoittelun kanssa hiljaisempaa, kun on niin paljon tohinaa :( (eli just sitä kaikkea liikaa mistä haluaisin pois...) mutta enköhän taas jostain kolosta löydä blogillekin enemmän aikaa, sellaista hyväntuulista ja leppoisaa.
Lähetä kommentti
Sano sää kans!