Kertakaikkinen onnen hetki eilisillalta: kädessä lonkerotuoppi, vieressä heppu, ympärillä tiivis lauma lähinnä mustiin pukeutuneita ihmisiä (ei siksi että musta olis muotia vaan siksi että musta on rock), lavalla valot ensin himmenevät ja alkavat sitten seilata sinisinä, kädet nousevat ilmaan ja hymy kasvoille viimeistään kun kaiuttimista kajahtaa tuttu alkunauha. Tum-tummm, haaskalinnut saalistaa!
Pardon my French, mutta olipa ihan perkeleen hyvä keikka taas eilen. Hykerryttävän uhkaavan matalat uuden levyn poikakuorostemmat! Vuosi vuodelta yhä typerämmiksi muuttuvat välispiikit! (Paitsi Erään kauniin päivän herkänpuoleinen spiikkaus, jonka jälkeen teki mieli hypätä lavalle antamaan Kallelle pusu!) Hassutukkainen Ari, jonka kitarasoolot kuulostivat kuin taivaan rokkienkeleiden tiluttelemilta! Erkan huikea tasapainoilu kapealla kaiteella oluttuoppien seassa! Yönseutu ja nahkavyöt!
Jaksan uskoa, että Kalle ja kumppanit tykkäävät Turusta ja turkulaisista ihan oikeasti niin paljon kuin aina väittävät (eilen alkoivat jo sumplia muka jotain tonttikauppoja täältä suunnalta) - ja kyllähän yleisöstä heruu lempeä vähintään samalla mitalla sinne lavan suuntaan. Tuo aluksi kuvaamani hetki ja tunnelma juuri ennen keikan alkua on oikeesti aivan mahtavuutta, semmonen totaalinen elämän onnen tiivistymä. Ja mikä parasta, sama hurmio jatkuu siitä aina vielä puolisentoista tuntia eteenkinpäin! Viikate-keikkoja on mahtunut jo aika liuta tähän lähes kuuteen hepun kanssa vietettyyn vuoteen - tuohon fiilikseen en ihan helposti kyllästy, antaa tulla lisää vaan! :)
1 sanoo jotain:
Ah, pääsisipä pian keikalle uudelleen. Oli sen verran hyvää settiä täällä meilläkin kiertueen aloituskeikalla. :) Uskon siis, että oli mahtava fiilis Turussakin.
Sanookohan ne joka paikassa, että rakastavat x kaupunkia ja tulevat aina takaisin? :D Aloin miettiä tuota, kun hehkuttivat kans Kuopiota yhtenä parhaana keikkamestana. No, ehkä herrat vain viihtyvät joka paikassa. :)
Lähetä kommentti
Sano sää kans!