Keskustelunpätkä torstaiaamuna ennen töihin lähtöä:
Heppu: Tiek mitä yhteistä on sulla ja juutalaisilla?
Duussi: No?
Heppu: Valitus. Mut juutalaiset oli keskitysleirillä.
Sivalsipa tarkasti. Auts. :D
Heppu: Tiek mitä yhteistä on sulla ja juutalaisilla?
Duussi: No?
Heppu: Valitus. Mut juutalaiset oli keskitysleirillä.
Sivalsipa tarkasti. Auts. :D
5 sanoo jotain:
valitushan on elämän suola :)
mutta jos oikeasti on paha olla, kannattaa hidastaa tahtia itse, ennen kuin vatsahaava tekee sen puolestasi. mutta kyllä sää osaat (ja pärjäät, vaikka hidastaisitkin.)
rutistus.
Touché ! :D Oivaltava kommentti. Mutta ihan oikeasti sitä joskus havahtuu siihen, että tapaa jonkun ekaa kertaa moneen kuukauteen ja keskustelu koostuu lähinnä valituksesta: mul ei oo töitä eikä rahaa ja oon lihonut/laihtunut/whatever ja luntakin on vielä ja muualla on jo kevät ja on lama ja kriisi ja taantuma ja kälä kälä. Miksi ei osaa olla tyytyväinen siihen, mitä on ja löytää jotain positiivistakin ajateltavaa?
Facebookin statukset on hyvä esimerkki tästä. Jotkut vaan valittaa niissä koko ajan; X on väsynyt, X on kiireinen, X vihaa aamuherätyksiä, X ei pidä lumisateesta jne.
[En tiedä, mitä Duussi statuksessaan julistaa, joten tämä ihan vaan huomiona aiheeseen liittyen.]
Valittaessa olisi hyvä muistaa, että viestinnällä vaikutamme paljon ympäristöömme ja siihen, miten meihin suhtaudutaan. Toki väsyneenä ja kiireisenä sitä on vaikea muistaa, mutta jos joskus havahtuisi ja sanoisikin jotain positiivista negatiivisen sijaan.
Voimia! Ja muista kuunnella itseäs.
Liina - no nii o! :D Vaikka onhan sekin totta, ettei läppämielellä heitetty valitus pysy tarkoitetun kevyenä, jos sitä tapahtuu jatkuvasti. Otin itse asiassa just tänään pienen askeleen kohti rauhaisampaa aikataulua, odottelen vielä varmistusta asialle. Kohta on toivottavasti yksi kivi vähemmän sydämellä. :)
Fifi - niinpä, yhtä aikaa nauratti ja jurppi. :D (Tarkennuksena vielä tuli se, että mähän olen ihan itse valinnut tämän tilanteeni, mutta ne juutalaiset silloin eivät. Totta.) Tuttu tilanne tuo "kuulumisten vaihto", joka lipsahtaakin valitusseuraksi - pyritään jatkossa välttämään! ;)
Puolukka - meinasin mainita merkinnässäkin juuri noista Facebook-statuksista: myönnetään, että puhuu ne meikäläisenkin kohdalla omaa kieltään. Vaikka en mä nyt pelkästään valittamista sielläkään harrasta, ja silloin kun harrastankin, niin yleensä huumorin kautta (ainakin yritys on hyvä)! :)
Erittäin hyvä pointti tuo ympäristön suhtautuminen, niin metsä vastaa kuin sinne valittaa! Omasta mielestäni puhun kyllä aika paljon muustakin kuin siitä, miten p*skaa kaikki on :D mutta heppu läheisimpänä joutuu tietysti kestämään suurimmat annokset sitä valitusta. (Viime aikoina kai lähinnä sitä, kun kömmin työhuoneesta nukkumaan joskus yhden jälkeen yöllä ja aamuseiskalta alan sitten vinkua, miten väsyttää..)
Kiitos rutistuksista ja voimista, right back at ya! Kevättä kohti tässä ollaan hei menossa kaikesta huolimatta! :)
Coulé !!! Minä kans, justiisa samanlainen sananvaihto oman miekkosen kanssa aamulla, muttei edes naurattanut. Nyt hymyilyttää kyllä, laitan sille sun sitaattisi sovunhierontana.
=)
Lähetä kommentti
Sano sää kans!