Så ska det låta

"Jee!", hihkaisivat naapurit riemuissaan, kun heppu toissaperjantaina kantoi kotiin kunnon rokkivehkeet: Guitar Heron ja Aerosmith-version läpisoittelun jälkeen luonteva seuraava askel on tietysti GH World Tour. Toistaiseksi ollaan musisoitu vain kahdestaan (bändin nimi ei enempää eikä vähempää kuin Beatles) - voin vain kuvitella, mitä riemua rokkailu olisi nelihenkisellä kokoonpanolla! Tosin volat täytyisi siinä vaiheessa nostaa kerrostaloon sopimattomiin korkeuksiin, välillä on nimittäin vaikea kuulla alkuperäistä biisiä pelkän rummutuksenkin alta (heppu näyttää kuvassa esimerkkiä). Kiva uutuus on tuo rumpusetti, jota näin aloittelijakin takoo medium-tasolla ihan mielikseen. Oma ehdoton suosikkini bändisoitossa on kuitenkin basso - hei kun tarpeeksi veivaan leikkibassolla ni kohtahan voinkin jo ostaa oikean!

Pelissä on vaikka kuinka monta hyvää biisiä, omana ylivoimaisena ykkösenä kuitenkin Nuvole e lenzuola. Negramaro on henkilökohtainen nappilöytö Napolin-syksyltäni kolmen vuoden takaa, mutta en aio itsekkäästi pitää "mun bändistä" kiinni :) vaan toivon, että pojat pääsevät nyt Guitar Heron myötä ansaitsemaansa kansainväliseen kuuluisuuteen! Ja keikalle Suomeen!!

Let's list again

Päivän työhauska:

Sain viettää lähes koko päivän hiusvärien ihmeellisessä maailmassa, ihan tervetullutta vaihtelua mutterien kiristysohjeisiin. Hihittelin hetkisen, kun oikoluvun päätteeksi ajamani oikeinkirjoitusohjelma ehdotti tekstissä mainitun Kate Mossin uudeksi nimeksi Kate Mopsia. :D

Päivän herkku:
Ingmanin Sentimento-sarjan panna cotta -jätski! Oho kui sattu kaupasta tommone ja miten se lusikka koko ajan suuhun eksyy ja eksyy ja eksyy ja.

Päivän möhellys:
Joulunäytökseen aikaa reipas kaksi viikkoa, tänään vedettiin toinen läpimeno. Kiesus sentään.. toisin sanoen kaksi viikkoa aikaa saada ihmeitä aikaan. :D Kun viime keväänä sain kunnian olla koko shown tähtönen, tyydyn tällä kertaa olemaan mukana "vain" neljässä sisääntulossa (lyrical 2, lyrical 3, show-teatteri ja baletti, jonka nättiä Rajaton-biisiä ei valitettavasti netistä löytynyt). Neljäkin vetoa tuntuu tällä hetkellä paljolta, kun musiikista huminasta on vähän vaikea laskea kaseja ja kutosia, ja assemblét harottaa kuin harakan varpaat. Lisäksi mulla on paha tapa (oman osuuteni jännittämisen lisäksi) kuluttaa ihan liikaa energiaa ja koko porukan hermoja huolehtimiseen siitä, että muutkin pysyvät kärryillä, laskuissa ja oikeilla paikoillaan.. kun joskus oppis pitämään suunsa kiinni. Huokaus.

Päivän Vuoden musavideo
Ystäväni, jonka saatoin kaasona alttarille viime kesänä, kertoi tänään ilouutisen: polttareissa kuvattu musiikki-tanssi-hilpeily on päätynyt kuvaajien toimesta intternettiin koko kansan ihasteltavaksi! Pariskunnalla on muuten oikeesti laulunlahjoja, sulhon häissä esittämä serenadi sai neidot kyyneliin asti. Siis eihän tätä voi olla linkittämättä - mutta sillä ehdolla, että ette käy katsomassa. Tai ette ainakaan kerro näkemästänne kenellekään. Tai ainakaan pääosan esittäjille. :D

Mustana maidolla kylmänä kuumana

Perjantain aamukahvitarjoilu, olkaapa hyvät! :) Itse tosin taidan ottaa Finrexinin, köhinä ja niiskutus jatkuu vielä..

Never compare yourself with others

No just! Että joku voi kipeänä ja kuumeisenakin* näyttää noin freesiltä! Täältä lahden toiselta puolelta teitä tervehtii (edelleen kotisohvalta käsin) vähän eri kaliiperin toipilas.. :D

Terv. nimim. On vain ajan kysymys, koska punainen nenäni irtoaa kokonaan pois.

*kuvaushetkellä omien sanojensa mukaan superblek samt jätteförkyld, febrig och frusen

[kuva napsattu suoraan ihqun Kellyn blogista]

A girl's best friends

Siinäpä sievässä ryhmäpotretissa taudintaltuttaja-arsenaali! En mennyt tänään lainkaan töihin; arvelin, että olisi yleisöystävällisempää harrastaa pärskimistä avokonttorin sijaan itekseen kotosalla. Päivä onkin mennyt lähinnä sohvan pohjalla villasukat jalassa neuletakkivuoren ja viltin alla lehtiä selaillen ja telkkaria tiiraillen. Kotoa ei ole tarvinnut poistua edes kauppaan; kaapista löytyi pastaa, punaista pestoa ja tonnikalaa. Ja jäätelöä. :)

Mieluusti jäisin kotiin viettämään toipilaspäivää vielä huomennakin, mutta office odottaa.. iltapäivällä on nimittäin kampaaja, ja tuntuisi jokseenkin tökeröltä palata torstaina töihin flunssavuoteelta yhtäkkiä uudella päällä. :D

Month after month

Mikä auttaa marraskuisena maanantai-iltana, kun pää on nuhatukossa ja mittään ei jaksais? Vastaus ei ole hepun ruotsinesitelmän oikolukeminen (fast visst ska jag göra det också) vaan kivojen valokuvien katselu! Tässä teillekin muutama maistiainen tasan kuukauden takaa Prahasta.

Meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka meni kaikin puolin kivasti; säät olivat kolmen päivän ajan suosiolliset, kaupunki ihan huippu eikä ees pahasti hermostuttu toisiimme. :D Turisteja Prahassa oli ihan älyttömästi lokakuun lopussakin - en uskalla edes ajatella, miten tukossa nähtävyydet ovat kesäaikaan. Katuja ja kuppiloita jäi koluamatta niin paljon, että takaisin on vielä päästävä!

Tynin kirkko iltavalaistuksessa.

Vituksen katedraali, johon ei valitettavasti päästy sisään, koska kirkossa oli häät - kylmät väreet vaan meni, kun sisältä kaikui häämarssi!

Paikallinen Eiffel eli Petrinin kukkulan näköalatorni..

..jonka huipulta pääsi ihailemaan mm. tällaisia näkymiä.

Namesti Republikyn ratikkapysäkki ehti tulla kolmessa päivässä tutuksi..

..samoin kuin kotipysäkki Kamenicka, josta hurautti keskustaan kätevästi muutamassa minuutissa. Ei mitään järkeä ottaa hotellia ihan turistikeskustan tuntumasta; hiukan kauempana on edullisempaa ja pääsee paljon paremmin haistelemaan paikallisia tuulia.

Viimeisen illan sumussa tuli tallennettua näin satumaisia näkymiä.

Hassua tämä ajan kulu: tasan kuukausi sitten oltiin Prahassa, ja tasan kuukauden päästä on jo jouluaatto! Pitääkin kirjoittaa pukille.. toivon löytäväni joulupaketeista uuden selän, kaksi lisätuntia jokaiseen vuorokauteen, taikalaatikoita joihin saan piilotettua naistenlehtivuoret pois hepun näkyviltä, rajattoman lahjakortin Vagabondille ja valkosuklaakaakaota. Oon ollu tosi kiltti että odottelen kyllä saavani noi sitte aattona.

En enää eksy maailman tuuliin

Vedetäänpä takas mitä tuli tossa viikko sitten väitettyä omasta nuorekkuudesta. Kummasti tunsin itseni kalkkikseksi, kun viime yönä ehkä yhden pintaan hytistiin Klubin jonossa, aikomuksena jatkaa hilpeää iltaa hilpeällä porukalla. Mutta kun nähtiin, miten kova tungos sisällä oli ja miten nuorta väkeä ovesta lappasi röökille ja takaisin (siis hei jotain parikymppisiä!), yllättäen voiton veivätkin kotisohva, kebupizza ja edellisenä iltana digiboksille tallennettu Tartu Mikkiin.

Köhh.

Ehkä aavistuksen noloa, mutta puolustukseksemme korostettakoon, että se oli sentään hevijakso. :D (Eikä kerrota, että sama ohjelma on otettu nauhalle kerran ennenkin. Mut sekin oli hevijakso.)

Köhh muuten oikeestikki - flunssa alkaa päästä niskan päälle. En tykkää!

Sing Dance Party

Olin eilen elämäni toisissa varsinaisissa duunipaikan pikkujouluissa  - olipa oikeen rehellisesti hurjan hauska ilta! :) Kaikilta Firman Pikkujouluihin klassisesti liitettäviltä ylilyönneiltä vältyttiin; juttu lensi, naurunkäkätys raikasi, viini virtasi ja pomokin jaksoi heilua nuorison mukana pitkälle yöhön. Ilahduttavan hyvä meininki!

Ilta alkoi toimistolla hilpeiden visailujen parissa - otsikko on yhden työkaverin vastaus firmavisan kysymykseen, mistä sanoista yrityksen nimen kolme kirjainta tulevat (työpaikan nimi ei tosin ole SDP :D mutta antaisin tosta silti täydet pisteet). Itsehän tietysti loistin musiikkivisassa: sain voittajana palkinnoksi harvinaisen tyylikkään XL-kokoisen t-paidan (jonka ystävällisesti jo luovutin hepulle sotkettavaksi tämän päivän maalaustalkoisiin).

Toimistolta siirryttiin ravintolaan nauttimaan fasaanitimbaalista, härän ulkofileestä ja muikeanmakeasta valkosuklaajäädykkeestä. Piikki oli kerrankin kunnolla auki, ja siihen malliin tulikin viinipulloja kumottua, että suunnitelmissa ehti jo vilahtaa toimiston oma poikakalenteri.. :D Iloinen ilta jatkui vielä rennosti tuoppien äärellä pilkkuun saakka - virkistävää, ettei tuolla porukalla tarvinnut änkeä mihinkään diskojytäämään muiden pikkujoulu-urpojen sekaan.

Kotiin tultua en malttanut heti mennä nukkumaan, kun digiboksilla poltteli torstain Step It Up And Dance -finaali! Codyhan sen voiton arvatusti vei, aika uskomaton kaveri. Videolla ei valitettavasti näy kunnolla se lattialle päätyvä korkkiruuvinelonen, joka treenisalissa kuvattuna kadotti multa hetkeksi kaiken tajun, mutta kohdassa 1:03 saa siitä sentään jonkinlaisen aavistuksen. Enjoy!

Let me see you work it

No kyllä, ja vielä mieluummin villasukilla! :) En tahtoisi sellaisessa toimistossa töissä ollakaan, ettei saisi hiihdellä tennareissa tai villasukissa. (Tai miksei koroissakin, jos niin haluaa. Yleensä en halua.)

Erityisen tarpeeseen villasukat tulevat tällaisena päivänä, kun kaupunkiin on yöllä satanut ensilumiloska, eikä vanhojen talvikengänräyskien nahkapinta enää jaksa aamun työmatkalla taistella märkää vastaan vaan päästää sukatkin nauttimaan talven tulosta. Kengät pois, lämpimät villasukat tilalle ja teekupin kanssa sorvin ääreen.

Vaikka turha kuvitella, että duunimeininki noin muuten olisi mitenkään erityisen rento. Kato rojektia pukkaa! Tulin taloon viime vuoden elokuussa avuksi juuri alkaneeseen isoon autoprojektiin, jonka vetovastuu siirtyi kuukausi sitten mulle. Nyt marraskuussa on saatu startattua myös toinen isommista omista projekteistani, aiheena konetekniikka (en viitsi täällä paljastella tuotenimiä, mutta kaikki varmasti tuntevat sekä nuo kyseiset autot että rakennuskoneet). Näiden päähommieni lisäksi olen toki mukana myös läjässä pienempiä projekteja (mm. tietokoneita, kampaamotuotteita ja vähän lisää autoja).

Vähemmänkin allekirjoittanutta tunteva voi hoksata, ettei näistä aloista osu meikäläisen kiinnostuksen kohteisiin varsinaisesti kuin yksi. :D No, kääntäjän on toki oltava valmis perehtymään aiheeseen kuin aiheeseen, muuten on väärällä alalla. Veri kuitenkin vetää taas tekstittämään, ja ne hommat jatkuvatkin päivätyön ohessa taas tammikuussa.

Jossain vaiheessa ehdin jo päättää, että sinnittelen täällä toimistolla tekniikan ihmeellisessä maailmassa korkeintaan ensi kesään ja jään sitten kotiin freelanceriksi hauskempien hommien pariin. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että jatkan päätyönäni tätä kehnohkosti palkattua, lähes joka päivä ylitöiksi venähtävää toimistopuurtamista ihan tasan niin pitkään kuin saan täällä olla. Nimittäin silloin, kun joulutontun sijaan ikkunan takaa kurkistaakin lamapeikko, saa olla vain tyytyväinen, että ylipäätään on työpaikka.

PS. Isi oli sitä mieltä, etten saa tuolla kelillä odottaa uusien talvikenkien ostoa ensi viikon palkkapäivään asti - treffit iltapäivällä Stockalla! :)

Höhöhöhöhö

Oon näissä marraskuutunnelmissa nauranut tälle mielipidepökäleelle jo viikon. Milla vaan osaa. :D

Mukavampi maanantai

Sähköpostia projektipäälliköltä Belgiasta - että voi pienetkin mukavat sanat niin lämmittää muuten ei-niin-motivoivan maanantaiväännön keskellä. Suosittelen kokeilemaan! :)

Sekään ei varsinaisesti tätä maanantaita pilannut, että toimari toi synttärinsä kunniaksi keittiöön monta pussillista hillomunkkeja, joita söin yhden aamiaiseksi ja toisen lounaan jälkkäriksi. Suosittelen myös munkkeja, ne on nam! :)

Sunnuntain syke

Voi pojat että tuli vallan nuorekas olo viime yönä, kun hauskan illan jälkeen palattiin kotiin ja löydettiin eteisen lattialta sunnuntaihesari. Hahaa! Ei olla mitää aikuisii vanhoja, kotona vasta sanomalehden jälkeen hahaa!

Monituntisen baarikierroksen jälkeinen väsymystila tosin puhuu omaa kieltään näistä ikäasioista.. sanotaan nyt vaikka niin, että kahdeksan(!) eri alkoholijuoman siemailemisen jälkeisenä päivänä tuntee kolmenkympin lähestyvän vauhdilla. Ikinä ei pitäisi pilata muistoa hilpeästä illasta laskemalla jälkeenpäin a) kuiteissa näkyviä rahasummia tai b) kumottujen tuoppien määrää, mutta oikeesti toi kahdeksan eri juomaa kuulostaa vähän paljolta. (Äiti älä huolestu, ei me olla mieron tiellä.) Tärkeintä kai kuitenkin, että nautin jokaisesta drinkistäni (mm. omenamartinia, mustikkasiideriä, limoncelloa ja kuohuviintä) hyvässä seurassa! :)

Ruokapuolella sen sijaan jäi paljonkin toivomisen varaa: torin laitaan Forumin uuteen ravintolamaailmaan vasta avattu Frank Benelli's oli melkoinen pettymys. Ensin saatiin jonottaa pöytää (toki viihtyisästi alkudrinkkien äärellä), minkä jälkeen oli vuorossa aivan liian pitkä tarjoilijan odotus (tässä vaiheessa jo kuivin suin). Kimpassa maisteltu antipasto misto -lautanen jäi valovuosien päähän Trattoria Romanan oikeasti italialaisista alkuruokaherkuista, ja 16,60 € oli aavistuksen ylimitoitettu hinta viileänä pöytään saapuneesta Pollo al taleggio -broileriannoksesta, joka toi lössöine kasviksineen ja tylsine punaviinikastikkeineen valitettavasti mieleen enemmän huoltiksen kuin ravintolan, jossa pyydetään 40 euroa puolen kilon T-luupihvistä. Mielelläni en ravintolassa valittamaan ryhdy, mutta tällä kertaa koko seurue oli niin pettynyt, että mielipide oli kerrottava. Hurjan mukava tarjoilija kyllä pelasti paljon, mutten usko, että ihan heti tulee Benellille toista mahdollisuutta annettua.

Sunnuntaiaamupäivän toipumista häiritsi pahemman kerran noin ajatuksena vaarattomalta tuntuva päivittäinen blogikierros - pulssi pääsi kohoamaan vaarallisen korkealle juuttuessani ihailemaan Honey Junkien saalista Vagabondin mallikappalemyynnistä. Päivällä hengitys kulki kohtalaisen hyvin, kunnes taas illalla telkkarin ääressä lähti syke nousuun Peten Idols-vedon aikana.. sori nyt mutta en suostu uskomaan, että oon sitä melkein kymmenen vuotta vanhempi. :fanitäti:

Tänään televisiossa

Oh là là.

TV1 tänään klo 22: The Notebook, suomeksi lällysti Rakkauden sivut. En ole leffaa vielä nähnyt, joten sinänsä en ole tässä suosituksia kirjoittelemassa, mutta kehuja tämä on saanut ainakin Polka dotsin Jonnalta. Hei eihän tuo voi olla kuin hyvä: romanttinen draama ja pääosassa Ryan Gosling. Kyllä, maisteria on helppo viihdyttää.

Vaikka täytyy sanoa, että leffa olisi kiinnostanut vielä enemmän, jos lukihäiriöni olisikin ollut totta: ehdin olla aivan innoissani noin kaksi sekuntia, kun luin esittelystä että mukana on myös James Marsters. Iiiik Spike! Eikäku mitä.. James Marsden. Ei Marsters.

No, katson silti. :)

Best of

Päivän paras puhelu:

Varasin ajan kampaajalle! Voi ihanuus, kahden viikon päästä saa taas päähän järkeä, noin ulkoisesti ainakin. Edellisestä kerrasta alkaa olla kolmisen kuukautta, aika vaihtaa haalea väri taas tummempaan ja pätkäistä epäpituiset huitulat lyhyemmiksi. Kampaajani on paitsi hiusmuotoilun ammattilainen, myös kouluttautumassa homeopaatiksi - ymmärtämys ulottuu siis myös pään sisäpuolelle.

Päivän paras asento:

Olisin voinut jäädä koko loppuillaksi lapsiasanaan, jossa bodyfusion-tunnilla rentoutettiin kroppaa joogailun välissä. Selkä lepää!

Päivän paras ostos:

Teehifistin kokoelma täydentyi Clipperin luomukamomillateellä, jota kelpaa kitata iltaisin ennen nukkumaanmenoa, kofeiinitonta kun on.

Päivän paras viikonloppusuunnitelma:

Lauantaina kaveripariskunnan kanssa ulos syömään! Pöytää ei tosin saatu varattua, mutta eiköhän pieni odottelukin luonnistu, drinkkibaaria riittää ympäristössä..

Päivän paras tv-pätkä:

My Date With Drew on hilpeä dokumentti sympaattisen 27-vuotiaan Brianin missiosta: aikaa 30 päivää, tavoitteena päästä treffeille Drew Barrymoren kanssa. Vielä ei ole loppuratkaisu tiedossa, jänskätään Brianin puolesta! :)

Päivän paras biisi:

Supergrass huomenna Nosturissa, pankaahan jalalla koreasti kekkä paikalle pääsette!

Nyt pois minusta paha henki

Miljoonasadehan sen oivalsi jo vuosia sitten: marraskuu on paha-paha. Pimeää, kylmää ja märkää, kurjuus hiipii mieleen ja silmänpieleen. Ajatuksissa pyörii lähinnä suklaa ja suklaajäätelö. Kun on viettänyt selkä tohjona viikon lähinnä omassa hurmaavassa seurassaan, merkittävimpinä kodin ulkopuolisina ihmiskontakteina muutamat treenit, joista onkin ollut mukava käydä hakemassa lisää äksy- ja turhautumisfiiliksiä samalla tavalla syksyn nujertamilta ystäviltä, sitä on lopulta näin lauantaisena alkuiltana siinä tilassa, ettei jaksa edes lähteä katsomaan korttelin päähän, vieläkö Egotripin keikalle olis lippuja.

Voi tympeys. Koska aurinkoa ei saa taiottua taivaalle tuomaan virtaa, en keksi muuta kuin laittaa tuikut palamaan, glögin kattilaan ja Jamiroquain soimaan. Lisävinkit syyssurkeuden karkotukseen enemmän kuin tervetulleita!

Come out and play

Sit nää leikkis täällä tupareissa sellasta leikkiä, että jokaisen pitää kertoa viisi outoa tapaansa. Kiitos haasteesta, Monsteri ja Fifi!

Tehtävänanto: Paljastan viisi omituista tapaani.
Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä,
jotka haastan tekemään saman perästä.
Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.
Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun
ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa
haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Kutsun itseäni maisteriksi

Heppu sen aloitti joskus alkukesästä, kun valmistumiseni varmistui, ja tapa tietysti tarttui omaankin puheeseeni. Sain paperit jo yli 3 kuukautta sitten, mutta yhä vain tulen puhutelluksi kolmannessa persoonassa maisteriksi. Don't get me wrong, kyseessä ei suinkaan ole omalta osaltani ylpistely tai hepun osalta varaukseton älykkyyteni ihailu, lempinimeä käytetään yleensä täysin päinvastaisessa merkityksessä :D (ja lähinnä kotioloissa, mutta onpa tuo päässyt joskus lipsahtamaan blogimerkintöihinkin).

2. Käyttäisin kumisaappaita vaikka joka päivä

Nainen kun olen, omistan aika monta paria kenkiä, joista suurin osa sattuu olemaan mukavia tennareita (kröhömconversekröhöm). Tästä huolimatta käyttäisin mieluiten kumisaappaita vaikka joka päivä, jos se ei olisi tavallaan vähän epäkäytännöllistä muuten kuin sadesäällä. Ihan riemuitsen, kun lempimeteorologini Pekka Pouta väläyttää aamulla telkkarissa kartan, jossa on harmaita pilvien ja pisaroiden kuvia – jes, kumpparit jalkaan! Noin muuten tykkään vuodenajasta riippumatta tietysti enemmän aurinkoisesta kelistä, mutta kumppareissa kulkemisen ilon takia sadepäivätkin piristyvät.

3. En osaa vaihtaa paikkaa

Asetun aina tanssitunnilla (ja mieluusti jumpassakin) samaan kohtaan salia, vasempaan etukulmaan tai mahdollisimman lähelle sitä. Jos tunnilla on tunkua, voin joustaa taaksepäin tai salin keskelle – en kuitenkaan ikinä oikeaan laitaan. Tekisi varmasti hyvää hiukan vaihdella paikkaa, kai se pitäisi aivot virkeinä, mutta vieraasta kohdasta on vaan niin kamalan vaikea hahmottaa liikkeitä, kun vuosikaudet on tottunut zoomailemaan opettajan esimerkkiä samasta kulmasta. Lavakoreografiat on tietysti asia erikseen, niissä mennään minne milloinkin, mutta balettitunteja lukuun ottamatta mut löytää tavallisilla treenitunneilla lähes poikkeuksetta siitä vasemmasta etukulmasta.

4. Päässäni soi solfa

Koulunkäynti musiikkiluokilla ja kuoroissa remutut lauleskellut vuodet ovat jättäneet jälkensä: solmisaatio on iskostunut selkärankaan niin, että huomaan usein sanojen sijaan lauleskelevani tuttuja biisejä solfaten, jos en ääneen niin ainakin päässäni. Siis tähän tapaan: mireredo reeedo dosolasooo mireredo reeemi redooo mimimimi famiredododododo miiire doodore reee! (Kuvassa vihje biisintunnistukseen.)

5. Käytän laukun hihnaa vyönä

Tälle jaksaa heppu irvailla, itse taas pidän keksintöä napata tuo remmirensseli irti jostain vanhasta laukusta yhtenä parhaista väläyksistäni. Toimii nimittäin loistavasti vyönä a) sellaisissa farkuissa, joiden vyölenkit ovat kapeat ja b) sellaisissa tilanteissa, kun vyön ei tarvitse näkyä ja kun en kaipaa vyönsolkea tuomaan lisätörötystä puseron alle siihen lantion seudulle. Eli käytännössä katsoen aina, kun jalassa on farkut. Hmm, toimishan tuo näköjään rannekorunakin.. (not.)

Tämä on kiertänyt jo sen verran kauan, etten haasta ketään nimeltä, mutta jos joku ei vielä ole päässyt outouksiaan julkisesti listaamaan, be my guest! :)

Uusi Duussila!

Skudaa, tervetuloa! :)

Mitäpä sitä muutakaan tekisi näin viikon pituisella alaselkäsairaslomalla kuin makailisi sohvalla ihan lääkärin käskystä, toljottaisi tuntikaupalla Despiksiä ja Housea, lukisi pinoittain naistenlehtiä ja puuhaisi blogin muuttoa. Itse muokkailtu sivupohja ja itse tehty banneri (tässä kohtaa tupaantuliaisvieraat osoittavat suosiotaan aploodein ja bravo-huudahduksin) saavat uuden osoitteen tuntumaan jo nyt kotoisammalta kuin Vuodatus enää pitkään aikaan. Jos kuitenkin havaitset jotain häikkää, kerrohan ihmeessä. Jos taas kaikki on kunnossa, tule niin korkataan uuden kodin tanssilattia! :)