Rappelle-toi

Sain torstaina aivan ihanan etukäteis-30-vuotislahjan (kirjotin ensin vahingossa että 20, hahahaa), kun käytiin ystävän kanssa jokirannassa iltakävelyllä ihailemassa kaupunkiin saapuneita isoja purjelaivoja. Minkään valtakunnan urheiluksi tuota lenkkiä ei voinut sanoa, sen verran hitaasti vaaputtiin molemmat - toisella viimeisiään vetelevä raskausmaha ja toisella romu selkä - mutta hyvä niin, koskapa maltettiin pysähdellä katsomaan myös rantaan pystytettyjä myyntikojuja.

Mähän en varsinaisesti tarvitse tai odota mitään synttärilahjoja pyöreiden vuosieni kunniaksi, mutta kun pysähdyin hypistelemään Terraviivan kauniita ranskankielisiä kivilaattoja, ystävä näki tilaisuutensa ja halusi tarttua siihen. Samoja tekstejä oli tarjolla myös suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, mutta totta kai huumannuin itse eniten noista ranskiksista. :) Laatat päätyvät meillä seinälle asetelmaksi, sain nimittäin samaan lahjapakettiin neljän laatan lisäksi myös pienen tauluhyllyn. Ihanat!

Muista kuunnella.
Muista unohtaa.
Muista rakastaa.

Muista hengittää.

Nyt vaan odottelen ihan jännityksestä kippuralla, koska se pikkuinen tyttö syntyy! Ihan hullua, kun joka kerta heipat halatessa miettii, että ens kerralla kun nähdään, ystävästä on saattanut jo tulla äiti. :)