10. kesäkuuta 2011

If love is truth then let it break my heart, if love is fear lead me to the dark

Niinku et tyyppi tulee siihen lavan reunalle ja saa ihmiset huutamaan ja sit on vaan et ai mää, mitä ihmettä kiljutteks te mulle, osoittaa itseään ja näyttää ensin muka hämmästyneeltä ja sitten hymyilee niin kuin vain voi hymyillä ihminen joka tietää varsin hyvin itsekin että on maailman komein ja ihanin mies. (Heti hepun jälkeen.)


Simmotti toissapäivänä Manchesterissa. Hhhhuhhh. Videoiden ja vinkkien perusteella meikäläisen on syytä lauantaina 16.7. singahtaa mahdollisimman lähelle Kööpenhaminan Parken-stadionin keskellä olevan B-lavan oikeaa laitaa. Jasonin laitaa. En ole ikinä ollut mikään eturiviin hinkuja, mutta jos nyt jollain keikalla tässä elämässä niin tällä olen valmis jonottamaan aamusta asti. En tosin vielä ole kysynyt, mitä tytöt on mieltä asiasta - pelkään että joudun valitsemaan, haluanko katsoa keikan kauempaa ystävieni kanssa vai läheltä yksin. Kun perjantaina kuitenkin olen istumakatsomossa, olis niin mahtavaa päästä seuraavana iltana fiilistelemään ihan lähietäisyydelle...!

Kyllä mä näkisin että se on jonkin sortin rakkautta, jos ajattelee toisesta, että vaikka itse olisi sen silmissä vain yksi fanikärpänen muiden joukossa, toivoo vain vilpittömästi että se olisi onnellinen. Olipa se sitte saakeli hetero tai homo tai jotain siltä väliltä. :)

4 sanoo jotain:

Katri kirjoitti...

"pelkään että joudun valitsemaan, haluanko katsoa keikan kauempaa ystävieni kanssa vai läheltä yksin."

Omien eturivikokemusteni perusteella voin kyllä veikata, että tuollaisessa tapahtumassa ei tarvitse jäädä eturivissä yksin, vaikka omat ystävät ei sinne eteen mukaan suostuisikaan - siellä edessä kun on kuitenkin muutama muukin yhtä innokas fani, joten kyllä siellä ihkutus-, tohkeilu- ja juttuseuraa saa, jos suunsa vaan saa auki :) (Eihän se tietenkään ole ihan sama asia, kuin omat parhaat ystävät, mutta toimii sekin.) Nimimerkillä testattu ja toimivaksi havaittu ;)

Tässä yhteydessä todettakoon, että blogisi on muuten vallan mainio! Vaikken tanssista tai Take Thatista henkkoht mitään ymmärrä, niin intohimon ymmärrän - ja siitä on aina hienoa lukea. :)

Duussi kirjoitti...

Katri - joo varmastihan siellä kentällä on seurana pari muutakin fania ;) mutta enempi mietinkin sitä, että jaksaako tytöt tulla koko päiväksi mun kanssa sinne jonoon istumaan... kun ehkä Köpiksessä olis muutakin mielenkiintoista puuhaa noin kesälauantaina. Että kun kerran porukassa lähdetään, niin onhan se sit hönttiä jos muut viettää päivän yhdessä ja mä pönötän yksin stadionin edessä.

Pitää varmaan ottaa asia puheeksi. Mähän olen kuitenkin meistä se älyttömin fani, joten toivon että ystävät ymmärtää miten tärkee tää homma on mulle. :)

Kiitos kivoista sanoistasi ja ilmoittautumisesta - kiva aina kuulla, että siellä ruudun toisella puolella on joku! :)

Oola kirjoitti...

Mäki olin/olen Jason fani. Muistan lapsena ko kaikki fanitti jotian Markkia niin mä olin ihan kuumana Jasoniin, koska sillä on niin kaunis hymy ja näyttää aina olevan hauskaa, vaikka kukaan ei katsoiskaan x))

Duussi kirjoitti...

Oola - no nimenomaan, samanlainen hymyilijä se on vieläkin! :) Ja kun siitä poistaa nuoren pojan typeränröyhkeyden ja laittaa tilalle nelikymppisen karisman niin... huhhuh. Yhessä biisissäkin muuten laulaa että "thought I'd made it clear now that I've always been a smiler."

Itsehän olin pikku-Thatterina niin tyhmä, etten tajunnut Jasonin päälle mittää... mutta nyt oon ottanut nuokin vuodet jo monta kertaa takaisin tässä rakastamisen määrässä. :D

Lähetä kommentti

Sano sää kans!