18. marraskuuta 2010

Priority

Tavallaan haluaisin olla sellainen kiva bloggaaja, joka kirjoittelee satunnaisille lukijoilleen joka päivä edes muutaman sanan kuulumisia tai ehtii ladata blogiin vaikka kuvan kupillisesta teetä, jos se on sattunut olemaan päivän tärkein asia. Mut aina ei pysty. Nyt on vaan niin paljon kaikkea muuta mitä pitää tehdä. Semmosta muuta joka menee bloggaamisen edelle. Esimerkiksi:

Löhötä hepun kanssa telkkarin ääressä sohvalla ihmiskiemurassa.

Tehdä töitä.

Seota Take Thatista video, haastattelu, dokumentti ja kuva toisensa jälkeen. Tää fanitus lähtee lapasesta ihan just...

Tehdä vähän lisää töitä.

Treenata (ja pitää treenejä, miettiä paikkoja ja vaatteita ja stressata ylipäätään kaikesta) kahta tulevaa keikkaa varten.

Mainostaa tulevia keikkoja. Tulkaas nyt lauantaina Barker-teatterille TANSSIA.TANSSIA-iltamiin ja ens lauantaina Aura Street Marketin joulumarkkinoille ja tanssi-iltaan!

Syödä sushia isin kanssa.

6 sanoo jotain:

Jenni L. kirjoitti...

Mäkin tahtoisin olla just sellainen kiva bloggari, jonka juuri kuvailit.

Mutku en oo. Eikä musta taia sellaista tullakaan. Viimeaikaisten postausteni perusteella voisin nimetä blogini surublogiksi. =(

Mutta kun kaikki tällaiset kuuluu aitoon ja oikeaan elämään (miks alko soimaan päässä Hartwallin Jaffa -mainos?!).

Blogit ovat parhaimmillaan juuri sellaisia kuin kirjoittajansakin, omana itsenään. Eli huoli pois.

Ollaan tämmösii, tämmöset on ihan hyviä meitä. =)

Duussi kirjoitti...

Jenni - ihana oot, just tommosena. Musta on vain hienoa ja rohkeaa, että olet kirjoittanut blogiin niistä surullisista ja vaikeistakin asioista - vaikka niihin ei ehkä osaa täältä ruudun toiselta puolelta oikein mitään sanoakaan. Helpompaa kommentoida muotibloggarille että "ihana laukku!!" kuin yrittää sanoa kirjaimin jotain sellaista, jonka sanomiseen oikeasti tarvittaisiin halaus.

Mutjoo, tämmösii ollaan ku ollaan. :) Esimerkiksi sellaisia, että stressi päässä suunnittelen täällä koreografiaa puoltoista tuntia ennen kuin pitäis olla valmista. Beyonce meets Adam Lambert, kevyttä ja kivaa...

Hannatic kirjoitti...

ja vaikka kerkeiskin niin aina ei vaan ole mitään sanottavaa. joskus oli ihan luonnollista vaan kertoa että tänään kävin ratsastamassa ja sitten joinkin teetä loppupäivän mutta nykyään en osaa. enkä toisaalta haluakaan enää puhua niin paljon henkilökohtaisista asioista kuin joskus. mä oon ainakin päättänyt että jos ei tule niin ei tule tekstiä eikä oo pakko olla yhtään mikään mikä ei luonnostaan ole.

eikä sillä etteikö niitä postauksia olisi kiva lukea vaikka joka päivä. tää on yksi niistä harvoista paikoista jonne klikkaan joka päivä kurkkaamaan olisko jotain uutta :)

Twinners. kirjoitti...

Mäkin haluaisin olla raikas ihana bloggari, joka joka päivä laittaa huoliteltuja kuvia kaikesta suloisesta elämässään, mutta ei. Arki nyt sattuu joskus olemaan harmaata, kamerasta akku lopussa eikä mitään kuvattavaa ole, kun peilistäkin möllää mörökölli! Mutta pois kaikki hysteria, sulla on sentäs hey Take Thattiii! ^^ Munkin oli sun fb päivityksen jälkeen pakko laittaa youtubesta wanhoja videoita pyörimään, oh my!
-Oola

Ilona kirjoitti...

Soot just hyvä bloggari sellaisena kuin oot!

Duussi kirjoitti...

Kiitos tytöt kauniista sanoista! :) Kiva kuulla, etten ole ainoa joka miettii näitä tämmösiä aina välillä. Ja just hyviä tässä ollaan kaikki kuitenkin, bloggareina ja omina itsenämme blogin ulkopuolellakin. :)

Lähetä kommentti

Sano sää kans!