21. marraskuuta 2010

No you don't have to steal the show, it was your show all along

Takana mahtava tanssiviikonloppu: perjantaina pari tuntia aivo- ja jalkasolmua hopotihopin parissa, lauantaina kahden vedon tanssi-iltamat Barker-teatterilla ja tänään yhteensä viiden tunnin nykytanssi- ja showtreenit. Kivaa, miten monenlaista tyyliä on taas päässyt tekemään kolmen päivän sisällä!

Eilisissä iltamissa olin itse mukana ihan puhtaassa show-ketkuttelu-medleyssä; ihan nastaa kerrankin, kun ei tarvinnut hakea erityistä tunnelmaa tulkintaan, vaan sai vain hymyillä ja flirtata menemään (esimerkki ekassa kuvassa vasemmalla) (en oo muuten noin pienissä vaatteissa tanssinu kuin viimeks ehkä joskus 17-vuotiaana) (eli vanhempana kuin esimerkiksi kuvan toinen tyttö on) (haha täti jaksaa painaa!). En nyt sit tiiä mutta kuulemma hymy oli aseistariisuva ja lavakarisma säteilevää. No määhän otan tietty kaikki kehut vastaan vaik ne tulis omilta sukulaisilta ja ystäviltä! :D

Tässäpä siis muutamia satunnaisia mustavalko-otoksia eiliseltä. Liikettä ei tietenkään saa taltioitua stillikuviin, mutta ehkä jotain tunnelmia sentään.

2 sanoo jotain:

Jenni kirjoitti...

Ihanei kuvei, taas!

Vaikka ite ei enää tollai tanssikaan ku polvi hajos, niin onhan noita fiiliksiä mieletöntä katsella. Voi melkein itsekin tuntea kropassaan vielä sen sykkeen. =)

Duussi kirjoitti...

Jenni - kiva, jos kuvista välittyy edes vähän tunnelmia! Ite en vaihtais mihinkään sitä tunnetta, kun odottaa kulisseissa omaa vuoroaan astua lavalle. Aina jännittää, mutta useimmiten hyvällä tavalla. :)

Lähetä kommentti

Sano sää kans!