Kohtasin eilen kevään ensimmäisen perhosen. Mahdoin näyttää tavallista tärähtäneemmältä, kun kimpoilin ja hiiviskelin pitkin katua kamera kädessä ja kauppakassi toisessa, kun yritin napata sinne tänne lehahtelevasta perhoisesta kuvan. Välillä se pysähtyi leskenlehdelle, sitten taas säikähti lähestyvän muovikassin rahinaa ja lennähti tiehensä. Mutta palasi taas pian lähelle.
Lopulta se pysähtyi jalkakäytävälle, levitti siipensä rauhallisesti aivan auki ja jäi siihen hiljaa paikalleen.
Lopulta se pysähtyi jalkakäytävälle, levitti siipensä rauhallisesti aivan auki ja jäi siihen hiljaa paikalleen.
Otin tuon eräänlaisena merkkinä: perhonenkin kehotti mua pysähtymään. Tajusin saaneeni tuon hetken palkinnoksi siitä, että ymmärsin vihdoin eilen järjestellä työaikatauluni uusiksi niin, että ehtisin jossain välissä vähän elääkin. Ja seurailla perhosia kadulla. :)
0 sanoo jotain:
Lähetä kommentti
Sano sää kans!