Tanssijalla on monta ystävää. Paras, rakkain ja tärkein niistä on oma keho, jota ilman ei olisi tanssia eikä tanssijaa. (Ellei nyt mennä siihen näkemykseen, että tanssi on mielentila. Mutta tarvitaanhan siihenkin jotain, missä se mieli niinku on. Kuten vaikka päätä tai rintakehää. Vai missä mieli sijaitsee?)
Heti seuraavana ystävälistalla tulee lattia. Sen kanssa on osattava elää symbioosissa sekä silloin, kun tanssii taivaita tavoitellen varpaisten kärjillä että silloin, kun sen pintaan romahtelee kierimään koko painollaan uusien mustelmien toivossa. Itselläni tämä symbioosi on edelleen vähän hakusessa, joten joudun harva se ilta polvistumaan antamaan tanssilattialle suukon ja hokemaan mantraa lattia on ystävä lattia on ystävä lattia on ystävä.
Ystävien top kolmosen viimeinen jäsen vähän vaihtelee; tällä viikolla omat kolmanneksparhaat kaverini ovat Capezion karakterikengät. Kaverit siksi, että emme valitettavasti ole päässeet vielä ihan ystävätasolle... kengät nimittäin hiertävät kantapäitä härnäten, lipsuvat - suutarin laittamista erikoispohjista huolimatta - hetkittäin alta kuin lattia olisi banaaninkuorien peitossa, saavat kropan jäykistymään vääristä kohdista ja tuovat tanssiin piirteitä, jotka eivät normaalisti kuulu liikekieleeni. Mutta toisaalta tekevät ryhdistä entistäkin komeamman ja olosta vähän tavallista naisellisemman.
Heti seuraavana ystävälistalla tulee lattia. Sen kanssa on osattava elää symbioosissa sekä silloin, kun tanssii taivaita tavoitellen varpaisten kärjillä että silloin, kun sen pintaan romahtelee kierimään koko painollaan uusien mustelmien toivossa. Itselläni tämä symbioosi on edelleen vähän hakusessa, joten joudun harva se ilta polvistumaan antamaan tanssilattialle suukon ja hokemaan mantraa lattia on ystävä lattia on ystävä lattia on ystävä.
Ystävien top kolmosen viimeinen jäsen vähän vaihtelee; tällä viikolla omat kolmanneksparhaat kaverini ovat Capezion karakterikengät. Kaverit siksi, että emme valitettavasti ole päässeet vielä ihan ystävätasolle... kengät nimittäin hiertävät kantapäitä härnäten, lipsuvat - suutarin laittamista erikoispohjista huolimatta - hetkittäin alta kuin lattia olisi banaaninkuorien peitossa, saavat kropan jäykistymään vääristä kohdista ja tuovat tanssiin piirteitä, jotka eivät normaalisti kuulu liikekieleeni. Mutta toisaalta tekevät ryhdistä entistäkin komeamman ja olosta vähän tavallista naisellisemman.
Voi kiltit kenkäkullat, olkaa huomenna illalla mun puolella. Löytäkää pito tanssilattiasta, istukaa jalkaparkoihini satuttamatta, viekää liikkeestä pois kaikki löysä epätarkkuus ja antakaa mulle ainakin se kuusi senttiä lisää itsevarmuutta. Huomisessa Turun Tähti -finaalissa onnistuminen on nyt teistä kiinni.
Ei muuten toiminut Ihmemaa Ozin konsti, kun tossa äsken napsautin kenkien kannat kolmesti yhteen ja toivoin niin perhanasti. Ehkä sillä sit vaan pääsee kotiin... ja mä kun yritin saada kelattua tämän viikon alkuun. On ollu nääs vähän tyhmä viikko, kun mun flunssatuhinan takia aina jompikumpi on joutunut nukkumaan sohvalla, ja aikataulut on muutenkin menneet ihan ristiin. Onneks viikonloppuna on luvassa (treenien lisäksi...) Viikate-keikkaa ja kahvikutsuja! Enkä varmana laita korkkareita jalkaan! :)
Ei muuten toiminut Ihmemaa Ozin konsti, kun tossa äsken napsautin kenkien kannat kolmesti yhteen ja toivoin niin perhanasti. Ehkä sillä sit vaan pääsee kotiin... ja mä kun yritin saada kelattua tämän viikon alkuun. On ollu nääs vähän tyhmä viikko, kun mun flunssatuhinan takia aina jompikumpi on joutunut nukkumaan sohvalla, ja aikataulut on muutenkin menneet ihan ristiin. Onneks viikonloppuna on luvassa (treenien lisäksi...) Viikate-keikkaa ja kahvikutsuja! Enkä varmana laita korkkareita jalkaan! :)
0 sanoo jotain:
Lähetä kommentti
Sano sää kans!