22. lokakuuta 2009

Mon coeur s'ouvre à ta voix

Lähes tarkalleen kaksi vuotta sitten kirjoitin vanhan blogin puolella näin:

Se lävistää sydämen niin, ettei melkein pysty hengittämään, tekee mieli huutaa ja juosta ja olla ihan hiljaa paikallaan, kyyneliä ei kannata edes yrittää estää ja samalla on vain hymyiltävä typeränä kun on niin elossa ja onnellinen ja ihmeissään, miten joku on osannut valita niin oikeat sävelet ja sanat, että musta on tullut niiden ja näiden vuosien kanssa tällainen kuin nyt olen.

Jos se tekee kaiken tuon pelkästään kuulokkeissa, mitä tapahtuukaan livenä.

Tänään. Maailman tärkein. Pakahdun. Ja flunssassa. Last chance to lose control.

Nyt en ole flunssassa, mutta muuten pätee tasan kaikki samat sanat. En ehkä kestä tätä onnea. :)

Muse: Hysteria

2 sanoo jotain:

monsteri kirjoitti...

Kestätpä! ;) Ei täydellisen onnellisuuden hetkiä tässä maailmassa kuitenkaan liikaa ole; kaikki ne pitää kestää ja osata nauttiakin! Tonight beibe :D

Duussi kirjoitti...

Monsteri - indeed, tänään nautitaan joka solulla! Nähdään pian pupu!

Lähetä kommentti

Sano sää kans!