22. maaliskuuta 2009

Step, kick, kick, leap, kick, touch, again!

Sain perjantaina hiukan erilaisen startin tälle viikonlopulle: vietin illan elämäni ensimmäisessä musikaali-auditionissa. Tanssinopettaja-naapuri-ystäväni on valmistumassa Taideakatemialta teatteri-ilmaisun ohjaajaksi ja toteuttaa kahden kaverinsa kanssa lopputyönään ensi syksynä musikaalin. Kun en koskaan aiemmin ole koe-esiintymisessä ollut (ÅST:llekin päästiin silloin suoraan tanssikoulun kautta), ajattelin, että voisi olla turvallinen tapa kokea uusi tilanne tälleen kun raadissa istuu pelottavien auktoriteettien sijasta frendi ystävineen.

Ja kyllä olikin hauska ilta! :) Neljä tuntia siinä vierähti tanssiessa, laulaessa, improillessa, nauraessa ja - kuten kuvioon aina kuuluu - odotellessa. Jos jotakuta kiinnostaa tuollaisen tilaisuuden eteneminen, niin ilta sujui seuraavasti:

Alkulämmittelyksi tehtiin perinteinen "kävele tilassa ja ota ohjeita vastaan" -harjoitus, jossa ohjaajakolmikko huuteli vuoron perään erilaisia ihmis- ja eläinhahmoja, joita sitten kaikkien lavalla olijoiden piti yhtä aikaa esittää omalla tyylillään liikkeen ja äänen keinoin. Vietettiin hetki mm. englantilaisen hienostorouvan, kissanpennun, huippumallin, vesinokkaeläimen, naistenkaatajan ja Matti Nykäsen nahoissa. :D Sitten availtiin hiukan ääntä laulukoitoksia varten ja tehtiin piirissä erilaisia rytmiharjoituksia. Ennen taukoa ehdittiin vielä tehdä kolmen hengen ryhmissä äänetöntä liikeimproa ja opetella koko porukalla lyhyt Broadway-henkinen koreografia. Odotteluvälit oli nekin varattu tehtäville: aulan fläppitaululle oli kirjoitettu pätkä Flashdancen (hii!) sanoja, jotka kaikkien piti siinä omaa vuoroa odotellessa opetella ulkoa, ja lisäksi saatiin valita oma soololaulubiisi paikalle järjestetystä nuottipinosta.

Tauon jälkeen jatkettiin pari-improtehtävällä, joka omalta osaltani meni lähinnä nauramiseksi - parikseni osui aivan kahjo mimmi, jonka mielikuvitus alkoi suoltaa aivan hillitöntä tekstiä.. onneksi en ollut ainoa, jolla oli vaikeuksia pokan pitämisessä. Yksinlaulut (biisiksi valitsin yhden ikilempparini, Leijat) hoituivat pianon säestyksellä, musiikkipuolesta vastuussa olevan ohjaajan laulaessa vieressä toista stemmaa - mukavaa! Lopuksi vielä opeteltiin Flashdanceen ihanan musikaalikliseinen koreografia, joka sitten esitettiin ryhmissä, tietenkin samaan aikaan laulaen.

Ja nyt sitte eilen tuli viesti, että mut valittiin mukaan! Erittäin siistiä, mutta matkassa on pari jyrkkää mutkaa. Mutka 1: mulla ei todellakaan ole syksyllä aikaa mihinkään musikaalitähteyteen, jos teen samaan aikaan kahta työtä. Mutka 2: proggiksesta ei saa lompakkoonsa pennin hyörylää.

Ainoa keino selvitä näistä kahdesta mutkasta olisi lopettaa työt käännöstoimistossa elokuun lopussa, jolloin nykyinen sopimukseni loppuu (jatkosta ei kyllä olekaan vielä mitään takeita, taantuma junou). Tässä olisi kieltämättä hyvä sauma toteuttaa suunnitelma toiminimen varaan heittäytymisestä eli päätoimisesta freelancer-elämästä. Tekisin päivät töitä kotosalla, illat sitte musikaalia ja tanssitunteja. Hitto, eihän tuo huonolta kuulosta! Vähemmän rahnaa, mutta enemmän mielekästä tekemistä. Ja juuri sellaista järkeähän olen tähän elämääni kaipaillut.

Puntaroimme asiaa. :)

7 sanoo jotain:

Fifi kirjoitti...

Kuulostaa mahtavalta! Toivon tosiaan, että saat tilaisuuden heittäytymiseen. Elämän mielekkyys on ainakin omasta mielestäni rahan ansaitsemista tärkeämpää (työhistoriani perusteella olen kylläkin mal placée tätä arvioimaan, siitä kun on enimmäkseen puuttunut sekä mielekkyys että ansiot). Kerkiää sitä ansaita myöhemminkin - jos tämä taantuma/lama/kriisi tästä joskus hellittää.

Vitsi, olisin halunnut ehdottomasti seurata vesinokkaeläimen esittämistä! :D

Anne kirjoitti...

Sen verran rohkaisua päivätyön jättämiseen, että mulle on ainakin riittänyt yhteiseltä työnantajaltamme jopa liiaksi töitä viime aikoina. En siis usko, että jäät yhtäkkiä ihan ilman liksaa pelkkänä tekstittäjänäkään. Vaikkei varma tietysti koskaan voi olla...

Sandy kirjoitti...

Onneksi olkoon!
Kyllä kaikki järjestyy, anna sydämen viedä!

monsteri kirjoitti...

Antaa mennä vaan, you can do it!

Nuori Nainen kirjoitti...

Onneksi olkoon! Siinä onkin mielenkiintoinen tilanne. Molemmissa asioissa kun on puolensa. Vaikka maallinen elo taiteilleissa hiukan nuukaantuisi, olisi se varmasti henkisesti antoisampaa.
Niin tai näin, onnea vielä!

suklaahirviö kirjoitti...

Oih!!! :) Onnea tosi paljon.. ja toivottavasti tartut tilaisuuteen päästä esiintymään! Sitähän ei muuten tiedä, se voi vaikka poikia jotain muutakin esittävää..! Se voi olla ensimmäinen askel, mistäs sitä tietää. Raha on tietty kivaa, muttei se ole kaikki mitä on ja ehkä friikkuna elämä voisi olla vähemmän ahdistavaa, ei olisi niin kiireitä ja ehtisi nauttiakin elämästä kun on kuitenkin nuori.

Tyttö sinä olet tähti. :)

Duussi kirjoitti...

Lämmin kiitos kaikille kannustavista kommenteista! :) Tätä oman arvomaailman pohdiskeluahan tää nyt on: enemmän rahaa vai enemmän tekemistä, jonka arvokkuus ei liity rahaan.

Kaiken tulos- ja tehokkuuspaasauksen keskellä vaakakuppi on kyllä tällä hetkellä kallistumassa irtioton puoleen. :)

Lähetä kommentti

Sano sää kans!