Suunta muuttuu, joku mun langat sekoittaa

En yleensä tykkää yllättävistä suunnitelmien muutoksista, mutta eilen vaihdoin ystävänpäivänilta yksin kotona -visioni ihan mieluusti muutaman tunnin varoitusajalla iloiseen iltaan ystävien kanssa! Päivän treenien jälkeen naapuri-tanssinopettaja-ystävä tuli meille, laitoin ruokaa, juotiin vinkkua ja syötiin jälkkäriksi jättimäiset sydändonitsit (kävin kuin kävinkin siellä Arnoldsilla). Sitten vain suunta kohti Messukeskusta ja VFest-bileitä, jonne sovittiin treffit kolmannen frendin kanssa.

Harvoin lähden mihinkään noin stuntilla ottamatta ees esiintyjiä etukäteen selville, mutta tämmösiä siellä tuli vastaan:

Juha Tapiossa on ainesta sellaiseksi salaa kaapissa kuunneltavaksi mielenrauhoittajaksi. Kyllähän nyt tommonen lussukka, kaljulla karismapisteitä hakeva kolmevitonen perheenisä tietää mistä naiset tykkää! Ihq!
Disco E rokkas taas menemään. Siirryttiin paikalle vasta keikan loppupuolella toisesta hallista, jossa oltiin kuuntelemassa Ilkka Alankoa - jotenkin alkoi harmittaa, että muusikko, joka on aikanaan tehnyt hiton hyvää musaa, viettää nyt ystävänpäivän iltaa soolokeikalla vain kahden taustabändiläisen kanssa soittaen lähinnä uusia diskoilubiisejä, joita jengi ei tunne eikä siksi oikein jaksa pysyä kuuntelemassa. Mä olen nipo tietysti sai väenkourallisen tanssimaan, mutta edes tyylikäs punainen puku ja alankomainen holtiton heiluskelu eivät nyt pelastaneet omituista fiilistä.
Hanna Pakarainen on kaunis, karismaattinen, hyvä-ääninen ja hei sillä oli melkeen samanlaiset leggarit kuin mulla! En ollut nähnyt Hannaa ennen livenä, diggasin kyllä. Levyä en ehkä silti säntää ostamaan.

Illan päätti vielä Apulanta, joka nyt on aina aika hyvä. Tässä vaiheessa kemukolmikkomme tosin oli jo niin piipussa (päivän puolentoista tunnin lyrical jazz -rääkki painoi kaikilla jaloissa) että tyydyttiin rokkaamaan vesipullojen kanssa istuma-asennossa.. kyllä huomaa, että alkaa kolmekymppisyys lähestyä. ;)

Vielä ennen kolmekymppisyyttä lähestyy kuitenkin tiistain duunidedis, joten eikun töihin. Suoraan sanottuna viettäisin kyllä darrapäivää mieluummin sohvalla sipsiä natustaen, mutta ei auta. Hop hommiin!