Step back, back, front, side to side

Eikä miten mahtava ilta eilen! Oli aivan huippua nähdä taas vuoden tauon jälkeen Luxemburgissa asuvaa rakasta ystävää - tällä kertaa ei valitettavasti saatu järjestettyä yhteistreffejä Pyhän Kolminaisuuden (jonka kolmas osapuoli on yhtä lailla rakas, sentään vähän lähempänä asuva Monsteri) kesken, vaan hilpeässä DBTL-menoseurueessa oli ystävän ja avomiehensä lisäksi molempien sukulaisia. Aina mukavaa tavata uusia ihania ihmisiä! :)

Illan vetonaulana oli ystävän lemppari Apulanta, jota toki diggailen itsekin. Näin trion keikalla viimeksi helmikuussa, jolloin tosin kuuntelin vain muutaman biisin kauempaa - tällä kertaa otin vahingon takaisin, päädyttiin hillumaan ihan etupellin tuntumaan! Toki matkan varrella oli esteenä se pakollinen inauksen verran liian monta kaljaa vetänyt urpo, joka roikkui teltan tolpassa kuin henki olisi ollut kyseessä eikä suostunut päästämään ketään ohitseen ilman pelottavaa kähyämistä.. kun ilmassa väreillyt käsirysy lopulta keikan puolimaissa toteutui ja järkkärit nappasivat riemuidiootin kiinni, päästiin etenemään - eikä Tonin kulmassa ees ollut ruuhkaa! Jostain syystä väki pakkautui taas siihen keskelle kauheen ahtaasti mutta sivuilla oli väljempää. No parempi meille - hiki siellä tuli joka tapauksessa.


Oonkohan mahtanut koskaan ees olla Apulannan varsinaisilla omilla keikoilla.. ainakaan sitten 90-luvun puolivälin? DBTL-vetoja on joka tapauksessa tullut nähtyä useampikin, ja niin vain oli tälläkin kertaa Ihan Älytön Meininki. Omilla keikoillaan soittavat varmaankin enempi levyjen ei-niin-itsestäänselviä hittejä, mutta festareilla tyytyvät yhteislaulattamaan yleisöä - toimii aina! Jostain syystä myös oman soittotaidon mollaaminen on Apulannan kohdalla enimmäkseen vain hauskaa, ei vaivaannuttavaa tai ärsyttävää. "Me nyt tässä lätistään jotain ihan ajan kuluksi, kun seuraavaksi pitäis soittaa sellanen biisi mitä ei oikein osata.." "Ei oo muuten Apulannasta tehty sellaisia shreds-videoita. Ei taida olla tarvetta, kun hoidetaan se ihan itse." :D


Turku tuntuu olevan Apulannalle oikeasti mieluinen keikkapaikka, sen verran ylistystä kaupunki (ja joenrannan tyttöjen ruskettuneet reidet (sic)) taas välispiikeissä sai. Turku on kuulemma Suomen pääkaupunki, haha! Humpattiin myös Kuurankukkaa ja loppuun vedettiin perinteiset Via Dolorosat. Ja sit Toni teki käsillä semmosen sydämen, aww!


Väliin pienet jäähdyttelyt ja sitten takaisin telttaan. Illan päätteeksi lauteille nousi Don Johnson Big Band - myöskin moneen kertaan loistavaksi todettu livebändi, jota en ollut pitkään aikaan missään nähnyt. Olikin semmoset jamit että oksat pois! Välillä meinasi lipsahtaa festarikeikalle hiukan turhan rauhallisen muusikkomusiikin puolelle, mutta mikäpä siinä, mielelläänhän sitä noin taitavia soittajia kuuntelee heilumattakin fiilistellen.. paitsi silloin kun tekee mieli jorata, kuten eilen! :D Jotenkin sitä vaan tuntee olevansa eri tavalla elossa siellä basso(rummu)n jytinän ja välkkyvien valojen ja kädet ilmassa heiluvien ihmisten keskellä.


Keikka loppui ihan kesken, puolenyön lähestyessä bändi joutui pahoittelemaan että "nyt on pantava pillit pussiin tai poliisit tulee". :D Vielä olis virtaa riittänyt muutamaan tanssiaskeleeseen, mutta toisaalta hyvä näin - ihan tarpeeksi väsynyt päivä ollut näilläkin unilla! Tänään olis ajatuksena käydä tsekkaamassa Chisua (tää oli aika yllättävä keksintö hepulta, mutta ehdin jo innostua ideasta) ja kieltämättä olis kiehtovaa nähdä myös Tukiaisen siskosten "tanssi"show.. miten musta tuntuu että tää festari- ja työviikon yhdistelmä ei ole ihan paras mahdollinen?

Plan B

Mun oli tarkoitus viettää eilen iltaa rauhassa juoksulenkin, kylppärin pesemisen, Perhesiteiden ja Gossip Girlin merkeissä sillä välin kun heppu rokkaa DBTL:n avauskeikalla New York Dollsin tahtiin. No tuo suunnitelma piti tasan siihen asti kun astuttiin sisään Tinikseen hakemaan mun vippipassia ja kävikin ilmi, että sillä pääsisi telttaan myös eilen. Sinnepä siis!

Lämppärinä soittanutta Gangster of Lovea tyydyttiin kuuntelemaan ulkoilmassa, mutta illan päätähtiä kunnioitimme toki läsnäolollamme ihan teltan sisäpuolella. Ihan vetävästihän nuo protopunkkarisedät rokkas menemään! Heppu innostui niin kovin, että kiekaisi aina kappaleiden lopussa nyrkki pystyssä "höy".


Encore-vieraaksi saatiin kukas muu kuin Turun oma rokkikunkku Makke, joka kävi rääkymässä muutaman biisin verran foniin ja mikkiin silminnähden innostuneena (hypeks, kaulail).


Tänään olis vuorossa pääteltalla Apulandish ja DJBB, ja jos virtaa piisaa vielä vuorokauden vaihduttua, aikomuksena on mennä tsekkaamaan myös Riston klubikeikka. Eilisestä viisastuneena (piiiii) otan tänään myös korvatulpat mukaan (piiiii). Kivoja festareita muillekin laituroitsijoille! :)

Lää(h)käri

Kävipä hassusti tänään salilla, kun siinä kuntopyörää polkiessa valahdin yhtäkkiä ihan punaiseksi. Jos joku sattui katsomaan päin, ajatteli varmaan, että polkeepa likka täysii, mutta äkillinen hehku tuli kyllä suurimmaksi osaksi jostain ihan muusta..

Nimittäin siitä, että tohtori Travis Stork ilmestyi tv-ruutuun! Mielikuvituksellisesti nimetty lääkäritalkkari The Doctors tulee Maikkarilla iltapäivisin maanantaista perjantaihin - siis nyt tuon entisen unelmien poikamiehen ihanuutta voi huokailla joka päivä! Jumala taitaa sittenkin olla olemassa.

Lämppäripyöräily venähti normaalia pidemmäksi ihan huomaamatta, kun jäin toljottamaan telkkaria typerästi hymyillen.. ei se tossa kuvassa näytä yhtään niin ihanalta mut voi kun se puhuu ja hymyilee ja iih! Tilataan yksi kappale lentolippuja Jenkkilään ja yksi kappale sopivaa sairastapausta, tahtoo Travisin syleil osaaviin käsiin hoidettavaksi!

Over now

Jaahas, se on sitten loma lompsoteltu loppuun. Kun kello huomenna aamulla soittaa 7.00, ei parane kääntää kylkeä: ylös se on ponkaistava (uskon osan vastuuta hepulle, joka on hyvä hereilletönijä) ja lähdettävä etsimään, missä se työpaikka taas olikaan.

Eilen pidettiin tyttökemut joessa killuvien isojen laivojen kunniaksi - ystävä asuu sopivaisesti Varvintorin laidalla, ja saatiin diggailla Tuomoa ja Sealilta kuulostanutta trubaduuria parvekeaitiosta käsin. En nyt sit loppujen lopuksi edes pistäytynyt noissa purkeissa eikä tänäänkään menty katsomaan paattien läksiäisparaatia, mut hienoiltahan ne tosta rannastakin näytti!


Puolenyön jälkeen aloitettu matka keskustaan keskeytyi mukavasti, kun ystävän eksä nappasi meidät isännöimänsä ihanan Famnen-laivan kannelle ja kiikutti pöytään kuoharia ja mansikoita. No kyllä tuommoset tarjoilut aina naisille kelpaa ;)


Ilta päättyi yllättäen hiukan vähemmän hilpeissä merkeissä, eikä seurueemme lopulta ikinä päässyt sinne keskustaan asti, mutta ei siitä sen enempää, kaveria ei jätetä ja loppu hyvin kaikki hyvin. :)

Tänään otin ohjelmaan vihdoin ja viimein sen, minkä lupasin hepulle että teen loman aikana - dedis se vaan on paras motivaattori lomallakin - eli vintillä majailleiden slam-vuorien läpikäynnin. Jos swappailu on aivan vieras harrastus, lukaise inforuutu vaikka täältä! Meille muodostui vuosien aikana tuon harrastuksen myötä sellainen about kymmenen tytön tiivis ystäväporukka, jossa vaihdeltiin noita slameja vain keskenämme. Kuten kuvasta näkyy, banaanilaatikot sisältävät melkoisen määrän vihkoja vuosilta 1996-2004 - kyllä siinä kuulkaa on kattava läpileikkaus nuoren naisen ja ystäviensä elämään 15-vuotiaasta reilu parikymppiseksi! Noiden selaaminen on suoraan sanottuna aika hurja matka muistoihin. :) Projektina on nyt siis ottaa säilöön vain murto-osa noista kaikista vihoista; sain hepulta luvan ostaa tommosen söpön ranskalaiskantisen peltirasian, jos mahdutan kaikki talteen jäävät slamit siihen. (Älkää kertoko hepulle, mutta saatan käydä hakemassa Rustica Roomista vielä toisen samanlaisen boksin.)


Yhteen aikaan oli tapana kirjoittaa takalehdelle jokin vihon tekohetkellä tunnelmaan sopiva runo tai laulunpätkä. Kaikenlaisia kivoja, jo unohtuneita tekstejä sieltä löytyikin!


Heppu saa jatkaa lomailua vielä viikon verran, mutta käytiin mun viimeisen lomapäivän kunniaksi tänään iltapalalla Sergiolla. Melko hyvää parmankinkku-rucola-pizzaa, lasi viiniä ja jälkkäriksi pallo vanilja- ja melonijäätelöä! Kyllä näillä eväillä jaksaa huomenna taas töihin. :)


Leppoisaa lomailua onnellisille ja meille muille potkua alkavaan työviikkoon! Täällä kyllä jatkuu kesähulinat vielä täyttä päätä, DBTL starttaa tiistaina - meikän festariohjelmassa ainakin Apulantaa, Ristoa ja Viikatetta!

Lomalista

Sen lisäksi, että kävin Puolassa, olen tässä lomalla muun muassa

• käynyt vihdoin läpi opiskelumapit (no eihän siitä valmistumisesta ole kuin vasta vuosi) ja heivannut menemään aika läjän turhaa paperia
• pohdiskellut elämää ja asioita ja tulevaisuutta kaakaomuki kädessä Mewin, Lene Marlinin, Incubusin, Feederin ja Manboyn tahtiin
• käynyt äitin pihassa ihailemassa ja kuvaamassa kukkaloistoa
  
• tavannut ihanaakin ihanamman Nuoren naisen ja kokenut sen sellaisen iloisen "eiks me muka olla aina tunnettu" -fiiliksen
• syönyt mansikoita ja jätskiä ja suklaita ja nektariineja ja avokadoja, paljon avokadoja
• käkättänyt hiprakassa Donnalla ja Blankossa ja Monkissa (mohiittoo!)
  
• hölkännyt ja jumpannut ja pumpannut salilla rautaa
• käynyt leffa- ja ravintolatreffeillä (Brüno ei räjäyttänyt tajuntaa mutta olihan se nyt ihan hilpeä, Shamrockissa valittiin ruoat siltä vähähiilariselta listalta ja täydennettiin karppivaikutelmaa ottamalla ruokajuomaksi olutta ja siideriä).
  

Tällä viikolla on vielä luvassa ainakin

• kesäteatteri-ilta, siellä on Elviksen tahtiin tanssimassa pari tuttuakin
• perinteinen kesäreissu isin kanssa Tukholmaan - ohjelmassa kiertelyä ja kaartelua, shoppailua, hyvää ruokaa ja liköörihuikkia pitkin kaupunkia
  
• visiitti Uuteenkaupunkiin, jossa en muista että olisin koskaan ennen käynytkään?
• tyttöjen Tall Ships' Race -bileet - tervetuloa kaupunkiin, ihanat seiloripojat! ;)

Viikon päästä oonkin jo taas töissä - mutta ei auta sanoa tässä kohtaa plääh, koska tällä hetkellä näyttää siltä että työt toimistolla loppuvat kuukauden päästä. Soutel & huopail, osa 150: olet siis suuntautumassa friikku-uralle, mitä jos jäisit meille vielä vuoden loppuun, tai miten olis vakkarisopimus, eiku ei ne nyt Englannissa haluakaan pitää sua, jatka vaan sitä friikku-uran valmistelua, hyvää kesän jatkoa joka tapauksessa.. tämmösessä epätietoisuudessa on aina ikävää roikkua. Mutta hei, selavii, lisää jäätelöä! :)

Gdansk, päivä 4

Maanantaiaamuksi sovittiin treffit hotellin aulaan jo yhdeksältä, että ehdittäis vielä saada mahdollisimman paljon irti viimeisestä puolikkaasta matkapäivästä. Kamuja odotellessa heppu ehti perehtyä aamun sanomalehteen (puolaksi toki) ennen kuin suunnattiin aamiaismetsälle.

Ysi nyt ei ole lopulta kovin aikainen aika lähteä liikkeelle, mutta niinpä vaan kaikki kahvilat olivat vielä kiinni! Ensimmäiset aukesivat vasta kymmeneltä, joten jätettiin suolissa kurniva nälkä hetkeksi huomiotta ja käytiin odotellessa ostamassa kauppahallista tuliaisia (no makkaraa!). Aamiaispaikkakin löytyi lopulta kivalta pikkukadulta, jolla oli kahviloiden lisäksi paljon korukauppiaita - meripihka tuntui olevan kovasti huudossa tuolla päin.

Aamiaisen jälkeen otettiin suunnaksi karkkitehdas! Siellä sitä oli kuulkaa yhtä jos toista sorttia ja muutamaa eri väriä, pojat pleksin takana veivasivat kuplivaa kuumaa(?) karkkitaikinaa ja kaatoivat vielä vähän lisää sokeria päälle. Namm. Karkkilan jälkeen seuraava etappi oli luonnollisesti jätskikipsa (kuvasta ehkä näkee miten onnelliseksi tötterö voi ihmisen tehdä).

Miks aika kuluu ulkomailla aina niin nopeesti! Niin vain reissu olikin jo ohi ja oli otettava suunta taas yläilmoihin ja kotimaan kamaralle. Matkan päätöskuva on hämäävän iloinen - olisin mielelläni jatkanut ulkomaanlomailua vielä muutaman päivän, mutta onnellinen hymy johtuu ihan siitä helpotuksesta että kone laskeutui ehjänä perille. :D Do widzenia Polska, varmasti nähdään vielä!

Gdansk, päivä 3

Puolan-seikkailut jatkuvat, kertomuksia luvassa viime viikonlopun reissulta vielä parilta päivältä! :)

Lauantain aamiaissähellyksestä viisastuneena suunnattiin sunnuntaina suoraan joenrantaan etsimään purtavaa jostakin monista mukavista ravintoloista. Aamu valkeni suorastaan helteisen aurinkoisena, ja Pod Banderan toastit maksoivat vain murto-osan hotelliaamiaisesta!

Sunnuntain ohjelmaksi oli jo etukäteen päätetty reissu naapurikaupunki Sopotiin (oikeastaanhan vierekkäiset Gdansk, Sopot ja Gdynia muodostavat ns. kolmoiskaupungin). Kylpylä- ja laulufestarikaupunkina tunnettuun Sopotiin olisi päässyt vesibussin tai vaikka hulppean merirosvopaatin kyydissä, mutta päätettiin suorittaa siirtyminen vähemmän turisteina ja hypättiin paikallisjunaan. Vinkki Gdanskiin matkaaville: paikallisjunalippuja ei myydä siinä aseman päälippukassalla (jolla ei myöskään puhuta englantia eikä olla asiakkaille ystävällisiä), oikea lipunmyyntipiste löytyy aseman oikeasta laidasta.

Junamatka Sopotiin kesti ehkä vartin verran. Perillä otettiin heti vainu merestä ja suunnattiin kohti rantaa, jossa hiekka oli niin kuumaa ja pehmeää etteivät nämä varpaat ole tainneet ikinä ennen moista kokeakaan. Uikkaritkin oli mukana, mutta meressä pulikoinnin sijaan päädyttiin tällä kertaa vain juomaan rantabaarissa oluset ja kirjoittamaan postikortit sukulaisille.

Kuten jo ekana iltana hotellia metsästäessä oltiin huomattu, osoitteet eivät Puolassa pidä aina ihan paikkaansa - ja lähdettiin silti hölmöinä etsimään kuuluisaa vinoa taloa opasvihkosessa annetulla osoitteella. Oikea kadunnimi ja numero löytyikin, mutta talo oli kyllä harvinaisen suorassa.. toi vino julkisivu löytyi tietysti ihan eri kadulta ja toiselta puolelta. Oli se vaan hassu!

Kolmantena päivänä oli jo korkea aika päästä maistelemaan paikallisia herkkuja, joten suunnattiin aterialle opasvihkosenkin hehkuttamaan Irenaan. Ruokalistalta lautaselle valikoitui perinteinen puolalainen pierogi-annos; pelmenien tapaisten nyyttien sisällä oli lohta, pinaattia ja (ei ehkä niin puolalaista) fetajuustoa. Kuvassa kökkäreet näyttävät lähinnä aivolimalta, mutta olivat ihan järettömän hyviä!

Yksi Sopotin nähtävyyksistä on näyttelijä Klaus Kinskin synnyinkoti ja sen alakertaan perustettu baari. Katsoin pienenä isin kanssa kaikki mahdolliset vampyyrileffat :D joita pelkäsin tietysti aivan hulluna, mutta Kinskin Nosferatussa oli pelottavuuden lisäksi jotain sympaattista ukkeliutta. Kinski-baari oli vallan viihtyisä: seinillä oli julisteita ja valokuvia näyttelijän uran varrelta, ja kaiuttimista soi tullessa Piazzollaa ja myöhemmin 60-luvun ihania ranskalaisiskelmiä! Leppoisan baari-istuskelun jälkeen oli aika suunnata takaisin Gdanskin puolelle, ja nappasin leipomosta matkaevääksi naurettavan makean leivoksen, jossa oli ihanan muruhiekkapohjan päällä semmoset viitisen senttiä kinuskia ja suklaata. Herkku irtosi meikäläistä rahaa alle eurolla - onneksi ei oltu Puolassa tuon pidempään, olisin muuten joutunut maksamaan paluulennolla lisäkilomaksua ihan ittestäni!

Takaisin Gdanskiin ehdittyä ohjelmassa oli puolen tunnin päiväunet (joiden aikana heppu, joka vastustaa päiväunia jo periaatteesta, mökötti yksin hereillä ja joi vodkaa), etkot ja viimeinen illallinen. Ravintolaksi valikoitui rannasta jo aiemmin bongattu Goldwasser, jonka nimi enteili hyvää meille kultahippuliköörin ystäville.. ;) Viihtyisä terassi ja hands down paras ruoka koko reissulla! Jotakin Puolan hintatasosta kertoo se, että heppu laskeskeli oman satsinsa (alkudrinkki + olut + puolikas ankka) maksaneen viitisentoista euroa, ja tämä oli siis reissun kallein ateria. Että kyllä tuolla aika herroiksi elelee.

Kun kyseessä oli viimeinen ilta Puolassa, lähdettiin ruoan jälkeen tiettyki kreisibailaamaan! Sunnuntaina ne parhaat bileet on! Paitsi ei näköjään Gdanskissa - koko keskusta oli ihan hipihiljainen jo siinä vaiheessa kun saavuttiin Roosteriin. Siinäpä baari miesten mieleen! Viehkot tarjoilijattaret olivat sonnustautuneet pieniin toppeihin ja punaisiin mikroshortseihin (joita olis saanut ostaakin sieltä, nyt harmittaa etten hankkinu omia kaljansohvalletarjoilupöksyjä!) ja telkkareissa pyöri urheiluohjelmaa. Join Roosterissa elämäni kummallisimman valkovenäläisen, lyhyessä lasissa 6 senttiä viinaa ja hulluna maitovaahtoa. :D Tarkoituksena oli käydä vielä viimeisen illan kunniaksi hilpeältä vaikuttaneessa Dolce Vita -baarissa, mutta väsy painoi käpälässä sen verran että yömyssyjen sijaan suunnattiin hotelliin uneksimaan punaisista mikropöksyistä.